Mieheni on hamstraaja! Kyrsii!
Alkaa olla hermot kireällä!
Muutimme juuri loppukuusta ja taas tämä asia konkretisoitui. Jouduimme muuttamaan isompaan asuntoon käytännössä miehen romujen takia. Mies ei hamstraa mitään roskaa, mutta hänellä on valtavasti kirjoja, dvd-elokuvia, harrastusvälineitä vaikka ei ole moneen vuoteen käynyt ja tuskin tulee käymäänkään, figuureita ja niiden maalaustarvikkeita, lautapelejä, jotain teininä saatuja vaatteita joilla tunnearvoa, lasten vanhoja tavaroita joilla tunnearvoa, miljoona erilaista työkalua vaikka ei tee mitään puutöitä yms, älytön määrä elektroniikkaromuja ja ties mitä komponentteja joilla muka joskus tekee jotain. Ja varmaan paljon muutakin, mitä en edes keksinyt listata! Hän hävitti onneksi jotakin tuosta rojumäärästä, mutta noiden tavaroiden takia oon aiemmin jopa miettinyt erilleen muuttoa.
Hän on onneksi suht järjestelmällinen ja tavarat on kaapeissa ja ulkovarastossa, mutta mua harmittaa kun mun vähille tavaroille ei ole tilaa missään, eikä tunnu että asuisin omassa kodissa, vaan miehen romuvarastossa. Nytkin ennen muuttoa karsin omaa tavaraa, koska jostain oli pakko karsia kun muuten ei oltaisi mahduttu tännekään.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sanoi asiasta kun toit näkökulmasi esille? Hamstraaja ei muuksi muutu jos ei itse halua.
En minäkään haluaisi asua ahtaasti toisen tavaroiden ja romujen vuoksi, mieluummin asuisin yksin.
On kyllä valmis karsimaan jotain aina, mutta sitten saattaa sanoa dramaattisesti myös tyyliin: No heitän sulkapallokamat roskikseen
Eli toinen ääripää Ja tiedän, että sitten harmittaisi ja tulisi kitkaa alitajuisesti väliin.
Mitä mies sanoi asiasta kun toit näkökulmasi esille? Hamstraaja ei muuksi muutu jos ei itse halua.
En minäkään haluaisi asua ahtaasti toisen tavaroiden ja romujen vuoksi, mieluummin asuisin yksin.