Olen mustasukkainen puolisosta ja päivittäin voin huonosti ja joskus nukun huonosti ja mietin näitä yöt.

Historia sellainen, että muutama vuosi sitten mies petti luottamuksen. Asiat on puhuttu ja hän on muuttanut omaa toimintaa ja käytöstä. Hänen puolestaan kaikki on nyt hyvin enkä epäile mitään olevan meneillään. Tiedän, että mitään ei ole. 

Mutta vanhat asiat vaivaa minua ja elän siinä tuskassa edelleen. En vaivaa miestäni sillä asialla, kun ei mitään syytä ole, pidän kaiken sisälläni. En oikein enää jaksa omaa jatkuvaa ahdistusta ja pahaa oloa. Olenkin miettinyt pitäisikö kuitenkin elää yksin. Vaikka puoliso on paljon muuttanut asioita tapahtuneen jälkeen. En ole kolmessa vuodessa juuri omien ajatusten kanssa edennyt. Välillä on toki hyviäkin päiviä.