Kaverit eivät halua nähdä
Minulla on useampi kaveri/ystävä, joiden kanssa pidetään yhteyttä (lähes) päivittäin wapilla/soittamalla, mutta tavataan ehkä kerran vuodessa, vaikka asutaan samassa kaupungissa. En itsekään todellakaan kaipaa mitään jatkuvaa näkemistä, mutta onhan se hieman erikoista, että vaikka ollaan olevinaan hyviä ystäviä niin koko vuoden aikana ei meinaa millään järjestyä edes yhtä iltaa, että on aikaa kaikessa rauhassa jutella/tehdä jotain yhdessä. Jos ehdottaa jotain, niin on aina kaikkea muuta jo sovittu ja kaikki kuitataan kiireellä. Jonkun toisessa kaupungissa asuvan kanssa taas saadaan kummasti sovittua yhteinen aika, vaikka samalla tavalla on kiireitä, perhe, työt ja harrastukset. Tulee väkisin mieleen, että on joku kakkosluokan kaveri ja mielenkiinto ei vaan riitä oikeaan näkemiseen.
Kommentit (20)
Miksi tarvitsisi enää nähdä, jos liki päivittäin ollaan yhteyksissä? Ainoastaan, jos halutaan tehdä jotain yhdessä mutta pelkkä höpöttäminen ei ehkä motivoi...
Parhaan ystäväni kanssa menee juuri noin. Nähdään todella harvoin, mutta päivittäin ollaan yhteydessä. Hän ei kyllä tapaa muitakaan ystäviä eli ei kai oikeasti vaan kaipaa fyysistä näkemistä. Ja tiedän, että olen hänelle läheisin ystävä,
Ettekö ole tottuneet tekemään kiinnostavia asioita yhdessä?
Joku motivaattori tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarvitsisi enää nähdä, jos liki päivittäin ollaan yhteyksissä? Ainoastaan, jos halutaan tehdä jotain yhdessä mutta pelkkä höpöttäminen ei ehkä motivoi...
Miten voisi tehdä jotain yhdessä, kun yhteistä aikaa ei tunnu löytyvän millään. Joka päivälle on kaverilla sovittu jotain muuta. Olen kokeillut ehdottaa sekä reilusti etukäteen että edellisellä viikolla tyyliin onnistuisikohan ensi viikolla tehdä jotain yhdessä?. Ei onnistu. Ei jotenkin huvita enää edes vastata viesteihin, kun kyllästyttää tämä puhelin-ystävyys.
Olen miettinyt tätä yhteydenpidon välttelyä. Se vaan tuntuu lapselliselta suuttumiselta. Tämä tilanne on kuitenkin häirinnyt itseäni jo yli vuoden. Jos taas otan asian esille ja sitten tapaisimme niin tulisi väistämättä mieleen, että tapasimme koska pakotin/painostin. Kun haluaisin ystävän itse havahtuvan tähän, ettei mikään ehdottamani ikinä sovi eikä hän itse vastavuoroisesti ehdota jotain, mikä sopisi. Mutta silti yhteydenpito on tiivistä ja jaetaan hyvin henkilökohtaisia asioitakin. Eli voisi ajatella, ettei ole mikään pinnallinen tuttavuuskaan kyseessä.
Ap
Päivittäin yhteyksissä oleminen olisi jo sietämätöntä. En todellakaan jaksaisi enää nähdä. Liika on liikaa.
Mulla sama tilanne yhden kaveriporukan kanssa. Kukaan ei lähde minnekään jos pitää olla mun kanssa mutta keskenään kyllä viettävät aikaa jatkuvasti. Oon jo luovuttanu näitten kanssa, nään heitä enää jos mut kutsutaan jonnekin juhlaan tms mutta en enää kutsu ketään heistä minnekään. Mieluummin yksin kuin jatkuvasti sellainen olo, että mun seuraa vältellään. Mulla on pari yksittäistä kaveria jotka ovat vastavuoroisia niin pärjään kyllä ilman noitakin. Olis vaan ollu kiva kuulua johonki porukkaan mutta ei sitten.
Vierailija kirjoitti:
Parhaan ystäväni kanssa menee juuri noin. Nähdään todella harvoin, mutta päivittäin ollaan yhteydessä. Hän ei kyllä tapaa muitakaan ystäviä eli ei kai oikeasti vaan kaipaa fyysistä näkemistä. Ja tiedän, että olen hänelle läheisin ystävä,
On se hyvä että tiedät olevasi läheisin ja paras.
Vierailija kirjoitti:
Päivittäin yhteyksissä oleminen olisi jo sietämätöntä. En todellakaan jaksaisi enää nähdä. Liika on liikaa.
No jos se päivittäinen yhteyksissä oleminen olisi sietämätöntä niin miksi ihmeessä sitten pitäisit yhteyttä päivittäin? En pidä yksipuolisesti yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tätä yhteydenpidon välttelyä. Se vaan tuntuu lapselliselta suuttumiselta. Tämä tilanne on kuitenkin häirinnyt itseäni jo yli vuoden. Jos taas otan asian esille ja sitten tapaisimme niin tulisi väistämättä mieleen, että tapasimme koska pakotin/painostin. Kun haluaisin ystävän itse havahtuvan tähän, ettei mikään ehdottamani ikinä sovi eikä hän itse vastavuoroisesti ehdota jotain, mikä sopisi. Mutta silti yhteydenpito on tiivistä ja jaetaan hyvin henkilökohtaisia asioitakin. Eli voisi ajatella, ettei ole mikään pinnallinen tuttavuuskaan kyseessä.
Ap
Jostain syystä ystävä ei priorisoi näkemistäsi kovinkaan korkealle. Ehkä aidosti ajattelee, että olette ns koko ajan tekemisissä, joten tapaa niitä ihmisiä, joiden kanssa ei ole niin tiiviisti yhteydessä. En tiedä.
Ehkä itse kysyisin suoraan, miksi ei koskaan ehdi tapaamaan sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tätä yhteydenpidon välttelyä. Se vaan tuntuu lapselliselta suuttumiselta. Tämä tilanne on kuitenkin häirinnyt itseäni jo yli vuoden. Jos taas otan asian esille ja sitten tapaisimme niin tulisi väistämättä mieleen, että tapasimme koska pakotin/painostin. Kun haluaisin ystävän itse havahtuvan tähän, ettei mikään ehdottamani ikinä sovi eikä hän itse vastavuoroisesti ehdota jotain, mikä sopisi. Mutta silti yhteydenpito on tiivistä ja jaetaan hyvin henkilökohtaisia asioitakin. Eli voisi ajatella, ettei ole mikään pinnallinen tuttavuuskaan kyseessä.
ApJostain syystä ystävä ei priorisoi näkemistäsi kovinkaan korkealle. Ehkä aidosti ajattelee, että olette ns koko ajan tekemisissä, joten tapaa niitä ihmisiä, joiden kanssa ei ole niin tiiviisti yhteydessä. En tiedä.
Ehkä itse kysyisin suoraan, miksi ei koskaan ehdi tapaamaan sinua.
Kai tämä on pakko ottaa esille tavalla tai toisella. On täysin mahdollista, että olen ns. perillä hänen asioistaan ja arjestaan ilman näkemistäkin ja toisaalta on varmasti paljon ihmisiä/sukulaisia, joita ei ole nähnyt. Ap
Mul meni noin. Hiipui varmaan. Sit lopulta katkesi kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Mul meni noin. Hiipui varmaan. Sit lopulta katkesi kokonaan.
Mutta yhteydenpito ei ole hiipunut, vain se fyysinen tapaaminen
Jos pidät yhteyttä kaveriin mutta et halua koskaan nähdä tai tehdä mitään yhdessä niin mistä se johtuu? Ja tapaat kuitenkin muita kavereita.
Minulla samantapainen tilanne. Itse saa aina olla aloitteellinen ja toiselle ei käy mikään.
wap -protokolla ajettiin alas jo vuosia sitten, oli ennen älyluureja
Tää on tätä nykypäivää.
Viime viikolla kysyin pariltakin eri läheiseltä, josko ehtisi tällä viikolla nähdä. Aina on kuitenkin hauskaa yhdessä ja molempia piristävää.
Molemmat intoilivat, että joo yritetään olis kiva nähdä! Laitoin mulle sopivia päiviä ehdotukseksi.
Nyt viikon puolivälissä: Kummastakaan ei ole kuulunut mitään.
No niinhän se varmasti on kuten itsekin totesit.