Onko sinulla joku paikka, mitä kaipaat mutta mihin ei ole enää koskaan mahdollista päästä

Jiin ja kissojen luona

Nuoruuteni Helsinkiä ei enää ole.

Juu montakin paikkaa, jotka on rakennettu. Kaipaan erästä koivukujaa, jonka tilalla on kerrostaloja. Monikin minun lempimaisema on rakennettu. Maaseudulla kaipaan paikkoja, joissa ei ole varaa käydä tai mahdollisuutta viettää aikaa köyhänä ja autottomana. 

Mummola.

Ukkila. Joskus olen unissani vielä siellä. Kuljen polulla pitkin jokirantaa ja koivukujalla.

Shangri la...

Työkaverin kainaloon.

Meidän mökki! Vanhempani myivät sen pois.

Totti ja RT (järvenpääläisiä baareja, sijaitsivat jo puretussa rakennuksessa).

Lykkimään naista takaakäsin

Mummola.

Suvulla oli maatila lehmineen ja kanoineen ja mentiin sinne kesäisin(kutsuttuna, ei lokkeilemaan ja vanhemmat + minä autettiin  maatilan töissä).

Sitten mummi ja pappa joutui rahavaikeuksiin ja ikäkin alkoi painaa ja se oli pakko myydä.

Eräs erämaasauna. Tänä kesänä ei ollut varaa eikä aikaa lähteä. =(

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuteni Helsinkiä ei enää ole.

Lapsuudenkotini ympäristöineen on suojeltu, mutta isovanhempieni ympäristö on rakennettu pilalle. Kävin viimeksi viimeisen ollessa viimeisiä aikoja kotihoidossa, ja kun näin ne rakennustyömaat, totesin, että en taida haluta edes nähdä lopputulosta. Haluan pitää kiinni siitä, mitä vielä näen, kun suljen silmäni. 

Kaipaan siistiin ja puhtaaseen osin minimalistiseen kotiin, jossa asun yksin, eikä ole ketään sotkemassa, valittamassa, kyttäämässä tai komentelemassa, eikä ole ketään, jonka sotkut joudun siivoamaan tai jonka asiat joudun hoitamaan.

Tampereen Pispalassa sijainneet tulitikkutehdas ja kattohuopatehdas. Olen niitä tyyppejä keitä kutsutaan usein töhrijöiksi. Tikkiksellä oli kiva töhriä kavereiden kanssa kesäpäivisin keskiolutta ja kiljua hörppien ja hasista poltellen. 

Vierailija kirjoitti:

Lykkimään naista takaakäsin

Miksi tätä on alapeukutettu? Tämä on jonkun toive ja se on täysin yhdenmukainen kenen tahansa muun toiveen kanssa. Outoa.

Matkustin v 1995 alkaen reppureissaamaan aasian joka talvi kuukaudeksi. Thaimaasta löysi silloin vielä aivan ihania rantoja ja niissä bungalow-majoituksia jossa yöpyä. Illalla rantaravintolassa näytettiin kankaalla joku elokuva. Ihan perus suosikkileffoja. Niitä katsottii ja asiakkaat otti pari olutta. Kun leffa loppui niin jengi käveli omiin mökkeihinsä ja klo 00.00 oli aika hiljaista. Ei bileitä, ei musaa, ei internettiä joka majassa, ihan vaan lomaa. Eikä oltu mitään hippejä niin että kaikki olis vaan hiipuneet sätkiä poltellen.

Menin 25 vuotta myöhemmin käymään Samuilla. Lähdinkin hetimiten pois. Oli kyllä järkyttävä muutos.

 

Ei löydy enää sellaista paikkaa. Enää ei lomailla niin, eikä ihmiset edes tiedä että semmoista on ollutkaan. 

 

Kuulostanee kornilta, mutta lapsuuden kotiin aikaan, jolloin oli paljon kavereita lähellä ja lähes aina hauskaa, kun vanhemmillakin meni vielä siedettävän hyvin. Ei se kerrostalokämppä mikään idylli ollut, mutta ristus että oli kivaa aikaa tiettyyn pisteeseen asti. (Eli enemmän ehkä kaipaa tiettyä aikaa, mutta kumminkin).

Lapsuuskoti, koska se on purettu. 

Lapsuuden mökki.