Olen 30-vuotias, tienannut suurimmillaan 1250 €/kk
(siis brutto)
Töissä olen kuitenkin tässä jo kohta 10 vuotta ollut (välissä kyllä 2 lasta pienellä ikäerolla) tehnyt erilaisia töitä siivouksesta toimistohommiin ja myyjäntyöhön. (olen käynyt ammattikoulun)
Toisaalta asia on ihan ok, rahaa kun ei ole koskaan ollut paljoa käytettävissä, ei sitä oikein edes osaa tuhlatakaan. Ja se, mitä oikeasti tarvitsee, löytyy kirppiksiltä tai ei muuten vaan ole kauhean kallista.
Mutta toisaalta jotenkin ärsyttää...
Ja ajattelemattomat kommentit myös, esim. olen tässä harkinnut lähihoitajaksi opiskelemista, kun siltä alalta löytyisi töitä paremmin. Moni on sanonut ensimmäisenä, että älä niihin hommiin lähde, palkka on niin "surkea".
Okei, en ole lähihoitajan hommia päivääkään tehnyt, mutta uskoisin palkan olevan enemmän kuin 1250 €/kk. Olenko väärässä?
Kommentit (4)
Oon tehnyt myyjän hommia ja saanut parhaimmillaan yli 2000e/kk käteen.
Jatkaa, lipsahti liian aikaisin.
HAe opiskelemaan oppisopimuksella.
En ikinä suostuisi ottamaan opintolainaa siihen että opiskelisin paskapalkkaiseen ammattiin.
Ensin opiskelu = kituuttamista, valmistuminen (=lainanmaksu takaisin) = lisää kituuttamista. Sossupummikin eläisi leveämmin kuin minä vaikka kävisin töissä.
Joten ei kiitos.
suurimmillaan tuon 1250 teollisuuden alan kesätöistä. Kun tein gradua tienasin 0e/kk kun opintotuki oli loppu, lehdenjakajana 850e/kk ja nykyisin työttömänä 640 e/kk. Hyvin palkattuja töitä on riittänyt vain silpputyösuhteeksi.
Ennen valmistumista ajattelin, että pahimmillaan jumitun 3000e/kk palkkaiseen työhön omalla alallani, mutta nyt nyt vaikkapa lähihoitajan palkka kuulostaa jo runsaalta.
Minulla ainakin on yli 2000€/kk bruttona riippuen lisistä