2-vuotiaan oppiminen puhumaan

Älä tee sitä, että esittäisit, kuin et ymmärtäisi lapsen eleitä yms. Eli älä pakota lasta puhumaan. Tärkeintä kielenkehityksen kannalta on se, että lapsi kommunikoi ja tuntee tulevansa ymmärretyksi.



Laulakaa, lorutelkaa, leikkikää puhetta sisältäviä leikkejä paljon yhdessä.



Voisit myös kysyä neuvolassa, milloin syytä tutkimuksiin.

Meillä 2v 4 kk, puhuu yksittäisiä sanoja + omaa kieltään. On kuitenkin jo täysin vaipaton ja ymmärtää hyvin mitä häneltä odotetaan. Enemmän olisin huolissani jos lapsella olisi ymmärryksessä vikaa.

Äiti ei saa yhtäkkiä heittäytyä sellaiseksi ettei ymmärtäisikään mitä lapsi yrittää sanoa, se on väärin lasta kohtaan. Vaikka mummit, vaarit yms niin ohjeistaisivatkin.



3

että jos lapsi sanoo sanan väärin tai jotain epäselvää, vahvista sanan oikeaa muotoa sanomalla tyyliin jos lapsi sanoo 'oia', sano 'niin, onpa siellä iso koira', mutta älä sano, että 'nyt sanoit väärin, se on koira'. Jne. Vähän tyhmä esimerkki, mutta ehkä idea tuli selville :)

En ole painostanutkaan lastani puhumaan. Halusin vaan saada vinkkejä, millä tavalla hienovaraisesti voisi saada lasta yrittämään enemmän puhumista.

jonka kanssa käyty puheterapiassa ekaa kertaa jo viime syksynä. Hän ei alkanut ollenkaan puhua, ts. muodostaa järkeviä sanoja vaan puhui tavuilla. Nykyään hän puhuu pitkiä lauseita, mutta kokonaisia sanoja on edelleen vähän. Tai ne voivat olla hassuja/vajavaisia. Kuitenkin hidasta edistystä tapahtuu koko ajan. Me ymmärrämme suurimman osan aikaa mitä tyttö tarkoittaa, samoin päiväkodin hoitajat.



Tärkein asia on tosiaan tuo, että YMMÄRRÄTTE lasta jollain tavalla ja näytätte sen. Joka kerta täytyy muistaa toistaa se asia, jota luulette lapsen tarkoittavan. Jos sanoo jonkun sanan vain puoliksi, sanotte sen kokonaan. Jos sanoo yhden sanan, täydennätte sen lauseeksi. jne.



Meillä tyttö on "aina" ymmärtänyt kaiken oikein hyvin ja toimii ohjeiden mukaan jne. Vaipaton on ollut jo puolitoistavuotiaasta lähtien, jollain konstilla sai itsensä ymmärretyksi vaikkei sanoja olekaan.



Puheterapeutti sanoikin 99% varmaksi, että mistään kehityshäiriöstä tai dysfasiasta ei lapsemme kohdalla ole kyse. Vain hieman hitaasta ja erikoisesta tavasta oppia puhumaan.

Terve lapsi oppii omaan tahtiinsa. Meillä poika 2v 4kk ja lapsella käytössä alle sata sanaa, joita niitäkin käyttää harvakseltaan.



Meillä on toiminut sellainen "leikki" että piirrän yhdessä lapsen kanssa ympärillä olevia esineitä. Kun olen saanut piirroksen valmiiksi, ihmetellään yhdessä että mikähän tuli piirrettyä, ja lapsi osoittaa sen ympäristöstä. Koska mä en ole mikään loistava piirtäjä, piirrän aika usein samoja kuvia, ja lapsesta on niin jännittävää nähdä kuinka kuva muodostuu, että hän hihkuu siinä vieressä ja yrittää tavoitella oikeaa sanaa.



Mut toisaalta, omassa lapsessani on se jännä juttu, että hän osaa tosipiaikan tullen puhua jonkin verran - se vaan ei tule kotona esille. Eilen viimeksi hän työnsi kerhokaveria syrjään sohvalla ja sanoi "minun paikka!". Kun pyysin toistamaan lauseen, niin eihän sieltä suusta tullut kuin tavanomaista pulputusta. Ja tänään taas sama juttu; kun kerhokaveri tyrkytti leipää, lapseni sanoi aivan selkeästi; söin jo! Ja jatkoi sitten taas aikuisten kanssa juttelua omalla taaperokielellään. Nämä puhetilanteet on siis tilanteita joissa lapset on keskenään ja ilmeisesti oman lapseni pitää vähän tsempata kun ei muut ymmärrä.

Vieraammille ihmisille puhuu selkeämmin. Esim, kaverini näytti muovista sikaa pojalle niin poika sanoin possu ihan selkeästi, mutta sitten jos kotona pyydän sanomaan possu niin ei muka osaa :P



En muista mikä numero. poika 2 v 4 kk.

Mulla 3 lasta joista jokainen alkanut puhumaan vasta yli 2v ja sit kehittyikin puhe hurjaa tahtia...ei sille mitään tarvi tehdä muuta kuin luet vaan paljon satuja hälle.

Meillä tasan 2v poika jolla n.100 selvää sanaa,muttei lauseita. Tai niin minäkin luulin.



Kunnes menin hakemaan poikaa mummolasta ja kuulin kuinka poika selitti mummolle "Kakka pussiin,pussi pois,oskiin" (r-kirjainta ei tule,siis roskiin).



Olivat siis käyttäneet mummon koiraa lenkillä ja mummo ei ollut kerännyt pussiin jätöksiä ja poika koitti opettaa ;D



Juu,mulle tai isälleen ei puhu edelleenkään lauseita.

Esikoinen puhui jo pitkähköjä lauseita saman ikäisenä. En ole silti huolissani, yksilöitähän ovat. Toivon etteivät neuvolassa vielä turhaan laita puheterapeutille.