Mitä lapsilta odotetaan

Lapsienhan halutaan olevan kilttejä ja kuuliaisia. Lapset tähän pyrkivätkin sen verran mitä oma luonne antaa periksi. 

Tämä luokin ihan omanlaisen ongelman ja epätasa-arvoisuuden lasten välille, sillä kun luonteeltaan jo valmiiksi kiltti lapsi noudattaa aikuisten laatimia sääntöjä, hän tekee sen hyvin täsmällisesti eikä juuri kyseenalaista aikuisten sanomaa eikä tietenkään pieni lapsi osaa ajatella sellaisia asioita, eihän aikuisetkaan osaa.  Kun kiltti lapsi noudattaa sääntöjä kiltisti hänestä tulee monesti "liian kiltti"  vaikka toimii juuri odotusten mukaisesti.  Sitten on lapsia, jotka eivät ole luonteeltaan erityisen kuuliaisia tai heidän on vaikea noudattaa aikuisten laatimia sääntöjä, he jostain syystä määrittelevätkin sen normaalin.  Heidän mukaansa pompitaan.  Kun tämä sääntöjä hieman rikkova lapsi aiheuttaakin tälle kuuliaiselle kiltille lapselle kärsimystä, aletaankin kohdistamaan kilttiin lapseen syyllistäviä sormia, sillä hänen täytyisi oppia puolustamaan itseään.  Mutta miten kiltti lapsi voi puolustautua kun hänelle on painotettu että toista ei saa satuttaa, ei saa haukkua, ei saa tehdö mitään ikävää?  Häneltä on viety kaikki aseet pois ja sitten kuitenkin hänen harteilleen sysätään Stigma siitä että on liian kiltti.  

Se on lapsesta varmasti todella hämmentävää ja turhauttavaa.  Aiheuttaa ahdistusta ja sulkeutuneisuutta. Lapsi menee ikäänkuin tilttiin.  Hän haluaa seurata ohjeita, mutta yhtäkkiä hän tekeekin väärin. 

Tämä asia on mielestäni yksi juurisyy kiusaamistapauksissa. 

Me aikuiset asetamme sääntöjä, joita ei kuitenkaan kuulu noudattaa kaikissa tapauksissa ja vaadimme näiltä luontaisesti kilteiltä lapsilta asioita, joihin meillä ei ole tarjota ohjeita tai neuvoja.  Heidän pitäisi ratkaista yksinään jotain sellaista mitä aikuisetkaan eivät ymmärrä.