Miten päästä yli exästä kun lapsen takia täytyy nähdä säännöllisesti?

Otat itsees niskasta kiinni ja ryhdistäydyt. Itselläni oli aivan sama tilanne, erotuksena se että vain joka toinen vkl tuli hakemaan ja tuomaan lapsen. Muutama viikko siinä meni, kun mies alkoi osoittaa kiinnostusta palata kotiin, en tosin ottanut esitä enää. Se suhde siihen toiseen poikkesi tästä vähän myöhemmin, kun exä sen toisen naisen pakottamana myönsi että rakastaa minua ja välittää hänestä.

Aloin liikkumaan! Näin kavereita, tein pitkiä kävelylenkkejä lastenvaunujen kanssa ja sitten treenasin ihan kotona, siis kaiken sen pettymyksen ja kiukun siihen mieheen purin punnerruksilla ja koirankusemilla, joka on siis jumppaliike jolla saa pakarat kiinteiksi. Yöllä juoksi rappukäytävässä rappusia ylös alas sukkasillaan, hyvää kiukunpurkutreeniä eikä häiritse ketään.



Muutama viikko. Sitten yks kerta mies jäi katselemaan pidempään ja sen jälkeen alkoi tulla haikausviestejä ja soitteluja että miten jakselen? En vastannut muuta kuin että jos on lapseen liittyvää asiaa niin voi soitella, muuten ei tarvitse minusta huolehtia.



Älä näytä itkuiselta! Kun hän tulee, ole iloinen ja vaikka lähdössä jonnekin! Jos et oikeasti niin mukamas! Se ei välttis toimi heti, mutta kotvan kuluessa kyllä.

 

Sellanen vinkki että vaikka tilaisuus tulisi, älä ota tollasta miestä takaisin! Pettäjä pettää aina.

Tsemppiä ja voimia sinulle, muista että kaikki on väliaikaista.

Käyn lenkeillä, puhun ystäville, keskityn omaan arkeeni ja silti sydän itkee, kaipaa ja en saa rakkautta loppumaan vaikka ex teki niin veemäisesti mulle. 

Lapsen 3,5v takia en halua mitään riitaa ja draamaa enkä muutenkaan. Ja lapsi on niin pieni ettei yksin hoida vielä aikoihin vaihtoja vanhemmalta toiselle.

Uutta miestä en pysty ajatellakaan vielä. 

Erosta 7 kk. 

-sussu- 

Vierailija kirjoitti:

Otat itsees niskasta kiinni ja ryhdistäydyt. Itselläni oli aivan sama tilanne, erotuksena se että vain joka toinen vkl tuli hakemaan ja tuomaan lapsen. Muutama viikko siinä meni, kun mies alkoi osoittaa kiinnostusta palata kotiin, en tosin ottanut esitä enää. Se suhde siihen toiseen poikkesi tästä vähän myöhemmin, kun exä sen toisen naisen pakottamana myönsi että rakastaa minua ja välittää hänestä.

Aloin liikkumaan! Näin kavereita, tein pitkiä kävelylenkkejä lastenvaunujen kanssa ja sitten treenasin ihan kotona, siis kaiken sen pettymyksen ja kiukun siihen mieheen purin punnerruksilla ja koirankusemilla, joka on siis jumppaliike jolla saa pakarat kiinteiksi. Yöllä juoksi rappukäytävässä rappusia ylös alas sukkasillaan, hyvää kiukunpurkutreeniä eikä häiritse ketään.



Muutama viikko. Sitten yks kerta mies jäi katselemaan pidempään ja sen jälkeen alkoi tulla haikausviestejä ja soitteluja että miten jakselen? En vastannut

Kiitos paljon!! 

-sussu-

Kun lapsi on vielä noin pieni, olisi tosi kivaa yhteistä puuhailua lapsen kanssa, että alatte täyttää ns. reissuvihkoa. Eli aikuinen kirjoittaa vihkoon kaikki toiselle vanhemmalle kerrottavat asiat ja lapsi voi piirtää tai liimata tarroja tms. Sitten ei tarvitse vaihdon yhteydessä puhua. Pue lapsi ulkovaatteisiin ja menkää valmiiksi ulos, ja sitten vain tykkäät tavarat miehelle, ja sanot, että kiire ja voi lukea kuulumiset vihkosta. Ja jos jää sen jälkeen kysyttävää, voi soittaa myöhemmin. 

Miehelle voi sanoa suoraan ystävällisesti, ettei hän ole tällä hetkellä oikea henkilö juttelemaan sinun kuulumisista.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi on vielä noin pieni, olisi tosi kivaa yhteistä puuhailua lapsen kanssa, että alatte täyttää ns. reissuvihkoa. Eli aikuinen kirjoittaa vihkoon kaikki toiselle vanhemmalle kerrottavat asiat ja lapsi voi piirtää tai liimata tarroja tms. Sitten ei tarvitse vaihdon yhteydessä puhua. Pue lapsi ulkovaatteisiin ja menkää valmiiksi ulos, ja sitten vain tykkäät tavarat miehelle, ja sanot, että kiire ja voi lukea kuulumiset vihkosta. Ja jos jää sen jälkeen kysyttävää, voi soittaa myöhemmin. 

 

Miehelle voi sanoa suoraan ystävällisesti, ettei hän ole tällä hetkellä oikea henkilö juttelemaan sinun kuulumisista.

Hyviä ideoita, kiitos! 

-sussu-

Tosiaan niin, että poissa näkyvistä, poissa mielestä. Vaikeaa noin pienen lapsen kera toteuttaa. Olisi varmaan hyvä, että kertoisit exälle tästä "kaipuusta" ja siitä, että haluat päästä yli. Keksitte jonkun ratkaisun mahdollisimman vähäiseen kommunikointiin. Tuo reissuvihkoasia kuulosti hyvältä. 

Vierailija kirjoitti:

Käyn lenkeillä, puhun ystäville, keskityn omaan arkeeni ja silti sydän itkee, kaipaa ja en saa rakkautta loppumaan vaikka ex teki niin veemäisesti mulle. 

Lapsen 3,5v takia en halua mitään riitaa ja draamaa enkä muutenkaan. Ja lapsi on niin pieni ettei yksin hoida vielä aikoihin vaihtoja vanhemmalta toiselle.

Uutta miestä en pysty ajatellakaan vielä. 

Erosta 7 kk. 

-sussu- 

Hyvä! Jatka samaan tapaan. Ei sinun ole mikään tarvis ottaa siihen nyt ketään. Pointti on siinä että näytät exällesi hänen olevan menneen talven lumia. Kun olet tehnyt niin jonkin aikaa, huomaat että kelkka kääntyy ja sinä olet päässyt yli. Riskinä on että exä haluaakin kohta takaisin, varsinkin jos saa kuulla että olet löytänyt jonkun, sillä niinkin varmasti käy ennemmin tai myöhemmin. Silloin on sinun oltava vahva, jottet tekisi samaa virhettä uudelleen.

Turha riitely on lapsellista. Olet toiminut ihan oikein. Älä silti näytä niitä ikävän ja surun tunteita exälle, mitä iloisempi ja vapautuneempi olet, sen parempi. Kun näette noiden lapsenhakumiitinkien ohessa, ole sille kiva! Kuitenkaan antamatta yhtään hihnaa sinne päin, eli ei aikaa ei puheluita ei tekstareita, ei mitään mikä ei liity lapseen.

Exästä ei välttämättä pääse yli, vaikka ei näkisi koskaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Exästä ei välttämättä pääse yli, vaikka ei näkisi koskaan enää.

No ei varmasti jos jää junnaamaan asiaa.