Miehelle tulee hyvin nopeasti naisesta itsestäänselvyys.

2 pitkää suhdetta takana ja kummassakin kävi samoin. Aluksi tehtiin kaikkea yhdessä. Mentiin ulos syömään montakin kertaa viikossa, käytiin yöllä katselemassa tähtitaivasta, jäätelökioskit tuli tutuksi, kuten elokuvateatteritkin. Tehtiin pieniä matkoja ihan sponttaanisti ja kaupoissakin oli kiva kierrellä. Tätä listaa voisi jatkaa lähes loputtomasti aina kävelyllä käynteihin asti. Sitten muutettiin yhteen ja naps, kaikki jäi pois miehen tahdosta. Tilalle tuli yksinäisyys. Siis ihan kirjaimellisesti. Joko mies uppoutui omiin askareihinsa, televisoon tai oli jossain muualla viettämässä aikaansa. Aivan kuin minun kanssani ei olisi enää tarvinnut olla eikä yrittää mitään kun oli narrattu yhteiseen kotiin. Kummallakin kerralla luulin, että elämä jatkuisi edes jollain tasolla samanlaisena. En halunnut sitä mitä sain. Ensimmäistä miestä katselin sitkeästi 14 vuotta ja toista 18 vuotta. Lopulta sain tarpeekseni siitä tyhjästä elämästä pelkkänä talouskoneena ja lähdin. Tuliko miehille yllätyksenä? Tuli tietenkin, vaikka olin tehnyt kaikki vuodet selväksi, että haluan suhteelta muutakin kuin pelkkää kotona olemista tai yksin tekemistä.