Miksi osa ei usko että Suomi on loistava maa asua?
Miksi osa ei suostu millään uskomaan että ulkomailta tänne paluumuuttajana pidän suomea ehdottomasti parhaimpana maana asua oman kokemuksen perusteella? Aina hirveä inttäminen että Suomi on huono maa ja huono tämä ja tuo. Itse ulkomaita pitkään kiertäneenä ja ulkomaalaisen kanssa naimisissa ja lapsiakin on, olen huomannut että onhan tämä Suomi loistava maa asua. Paras niistä kaikista missä olen asunut.
Kommentit (11)
Vihervassarit tyypillisesti sanovat Suomen olevan huono maa, kun täällä asuu väärät ihmiset, väärä uskonto ja kansalaisten halu pitää oma maansa pilaa kaiken.
Se on se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella -ilmiö varmaan.
Ja jos ei ole asunut muualla kuin Suomessa, niin mistäpä ne tietäis millaista muualla on.
Höh. Et tiedä mitä muut kokeneet ja miten asuvat. Kaikki ovat omaa mieltään asioista. Hyvää ja huonoa. Jos asiat ovat hyvin ja on rahaa joillakin, omaisia, varmaan on kivaa.
No juuri siksi kun eivät ole asuneet muualla. Ihan suomalaiset ihmisetkin joita aina haukutaan, ovat oikeasti ystävällisiä ja kivoja ja toiset huomioon ottavia.
Suomessa on liikaa kaappirasisteja.
Suomi ei ole loistava maa asua. Suomessa erilaisuus tarkoittaa jatkuvaa rasismia ja kiusaamista joka ulottuu rakenteista julkisissa paikoissa olemiseen. Telkkarista tulee koko ajan mainoksia missä kehoitetaan uskaltamaan olemaan omanlainen ja erottua koska erilaisuus on täällä uskaltamisen ja pelon asia.
Kyllä täällä ainakin suomalaisia yhä asuu muutama miljoona, mutta palstan genreeseen taitaa kuulua sanoa, ettei täällä kukaan halua olla.
Poliittiset vinkujat yleensä ovat valittamassa. Totuus on kuitenkin, että Suomi on yksi parhaita maita vähäosaisille.
Suomi on edelleen paras maa. Ainoa missä tulen ikinä asumaan. Vaikka nykyinen hallitus yrittää heikentää kaikkea
"Miksi osa ei usko että Suomi on loistava maa asua?"
Asuin Suomessa joten tiedän minkälainen maa se on. 90-luvulla tehtiin keinotekoinen lama ja kaikki alkoi mennä päin p-tä. Onneksi olin vakityössä kunnalla joten pystyin ottamaan vuoden virkavapaan (sairaanhoitaja) ja lähtemään Norjaan töihin.
Tarkoitus oli katsoa minkälaista täällä on, ja jo neljän kuukauden päästä tiesin että jään. Otin lopputilin ja muutin tänne kokonaan. Enkä ole todellakaan katunut. 28 vuotta tuli täyteen täällä, ja välillä ajattelen kauhulla miten olisi jos olisin jäänyt siihen "maailman parhaaseen maahan".
Muta jos tyytyy hyvin vähään, nyökyttelee ja kiittelee kaikesta mitä sinulta viedään, kituutat toimeentulon rajoilla ja nöyränä tyydyt niin mikäs siinä sitten. Minä en.
Niinkö muka?