Miksi ihmiset eristäytyvät vapaaehtoisesti?

Sitäkö, että ei ole aikaa kyläillä ja pitää yhteyttä vai ihan totaalista mökkeytymistä?

sairauden seuraus...

Mies on päivät töissä, joten olen yksin kotona. Pystyn tekemään hommia kotona. 2-3x viikossa nähdään muita ihmisiä, muuten sosiaaliset kontaktini ovat lähinnä kaupassa/kirjastossa..

ylläri pylläri, en avannut ovea.

Minäkin tykkään kotonaolosta. Olen tosi huono ottamaan ihmisiin yhetyttä, tiedän sen :/ pitäisi petrata siinä. Mutta lähden aina tosi mielelläni kun joku kutsuu minua, teen aina parhaani että saan järjestettyä itseni mukaan kun joku kutsuu mihin tahansa rientoihin.

en jaksa aina vastata puhelimeenkaan

Minä olen myös ns. kotona viihtyvää sorttia, olen aina ollut. Ei ole sosiaalisia ongelmia silti, tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja selviä vaativissakin tilanteissa, jos se on tarpeen. Silti viihdyn mieluiten joko oman perheen ja lasteni kanssa, yksin tai muuten pienessä porukassa.

mitä enemmän olen oppinut arvostamaan itseäni, sitä kapeammaksi ystäväpiirini on muodostunut. Jäljellä siis ne tosiystävät. En halua enää tuhlata kallisarvoista elämääni selkäänpuukottajien mielistelyyn. Lisäksi, en koe enää tarpeelliseksi olla koko ajan tavoitettavissa esim. kännykällä, vaan vietän mielellään koko viikonlopun vain perheen kanssa puhelin kiinni. Tämä on minun tapani downsiftata vai mitä se nyt onkaan, ja nauttia niistä elämässä oikeasti tärkeistä asioista, eli omasta perheestä ja tosiystävistä.

itsekään en jaksa siivota enkä kutsua muita kylään. Talvella ei oikein ole paikkaa minne mennä. On kylmää ja ikävää. Oleko siis eristäytynyt?

mitä enemmän olen oppinut arvostamaan itseäni, sitä kapeammaksi ystäväpiirini on muodostunut. Jäljellä siis ne tosiystävät. En halua enää tuhlata kallisarvoista elämääni selkäänpuukottajien mielistelyyn.

Minua halveksutaan sen takia, etten jaksa olla kaikkien kaveri. Olen kyllä kohtelias, mutten jaksa väkisin hengata sellaisten ihmisten kanssa, joista en pidä ja jotka eivät mitenkään minua liikuta. Olen siis ennemmin yksin kuin koko ajan missä tahansa seurassa vain seuran vuoksi. Erityisesti yliopistomaailmassa tätä katsottiin todella pahasti kun olisi pitänyt jaksaa sietää kaikkea ja kaikkia ja "luoda suhteita". Totesin, että se ei ole minun tapani elää, ennemmin olen yksin tai perheen kanssa. Muutamat hyvät ystävät ovat jääneet, vaikka harvoin tapaan heitäkään.

ihmiset, on ollut erittäin huono tuuri sekä ystävien että sukulaisten suhteen. Minulla on muutama läheinen ystävä joita en voi nähdä joka viikko tai edes joka kuukausi nykyään, heidän töidensä ja muualla opiskelujensa tähden. Osa läheisistä ystävistä on myös ulkomailla.



Viihdyn yksin, minulla ei ole tarvetta mennä hovia keräämään sijalle. :)