Voiko minimalistin ja hamstraajan yhteiselo toimia mitenkään?

Koskaan ei kannata muuttaa yhteen kenenkään kanssa siksi, että se on taloudellisesti järkevää. Ainoa oikea syy muuttaa yhteen on se, että haluaa olla yhdessä koko ajan, ja vieläpä niin kovasti että on valmis sietämään kaikki toisen väärät tavat. Koska kaikissa niitä on. 

Ei voi, ei kannata. Hamstraus on sairaus siinä missä alkoholismikin. Juokse. 

Kyllä, se todella olet sinä, joka siinä joustaa. Mies ei tule luopumaan rakkaista tavaroistaan. Ja jos sälä ahdistaa, tulisit olemaan kotonasi ahdistunut 24/7. Tee päätöksesi näiden realiteettien pohjalta. 

Ei toimisi ainakaan minulla. Vihaan krääsää ja ostelua, enkä koskaan voisi asua ihmisen kanssa, jolle se on tärkeää.

Ei kannata. Itse onneksi ymmärsin sen ja katselin kun mies täytti talossaan joka ainoan tilan kirjakasoilla ja muulla turhalla roinalla. Mitään ei heittänyt pois. Itse en voi sietääkään sitä, että lattia on esim.täytetty pahvilaatikoilla ja krääsällä, joka ei sovi muualle. Hän on muuten ex, oli niin sairas tavaroiden suhteen. Eihän tällainen henkilö ole henkisesti terve.... 

Just mietin samaa! Mutta en kyllä deittailumielessä.

Oon asunut puolison kanssa nyt noin 15v yhdessä ja viimeiset 5v aivan ylisuuressa omakotitalossa. Tilaa on, myös tavaroiden säilytykseen. Puoliso sai hiljattain ylennyksen ja sitä myötä ihan kunnon palkankorotuksen. Ja on nyt alkanut ostelemaan ihan ihmeellisiä tavaroita.

Periaatteessa ei mua haittaa, rahaa ei siis tarvitse nyt miettiä, mutta kyllä mua risoo että keittiön pöydät on täynnä jotain frittikeitintä, airfryeriä, avaruusaluksen kokoista leivänpaahdinta jne. Itse olen sen luonteinen että kiertoilmauunilla ja perusvermeillä pärjään, en edes syö paahtoleipää.

Ostaisi jotain sellaista minkä voisi säilyttää omissa kaapeissaan tai kellarissa, niin mua ei liikuttaisi. 

Voisin tapailla, mutta en voisi muuttaa samaan huusholliin hamstraajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa ei mua haittaa, rahaa ei siis tarvitse nyt miettiä, mutta kyllä mua risoo että keittiön pöydät on täynnä jotain frittikeitintä, airfryeriä, avaruusaluksen kokoista leivänpaahdinta jne. Itse olen sen luonteinen että kiertoilmauunilla ja perusvermeillä pärjään, en edes syö paahtoleipää.

Teillä on nyt rahaa. Jos ette uusi koko keittiötä, hankkikaa aamiaiskaappi. Sinne saa kätevästi kaikki rojut piiloon. 

Hyvin voi olla yhdessä, kunhan kumpikin pitää oman asuntonsa. 

Siinä vaan kyläilyvuoroja rustaamaan.

Minimalisti ja hamstraaja tuskin kykenevät niin suureen kompromissiin asumisessaan, että olisi mitään järkeä muuttaa yhteen ja samaan asuntoon

Sanoisin että ei kyllä mitenkään todennäköisesti tule toimimaan millään tavalla. Toisaalta tyypillisesti ne toisen tavarat on joutavaa roinaa joka vaan ärsyttää ja josta pitäisi päästä eroon vaikka kumpikin olisi samanlaisia hamstereita tai vaikka minimalisteja. Sen sijaan ne omat tavarat on tarpeellisia ja aarteita kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa ei mua haittaa, rahaa ei siis tarvitse nyt miettiä, mutta kyllä mua risoo että keittiön pöydät on täynnä jotain frittikeitintä, airfryeriä, avaruusaluksen kokoista leivänpaahdinta jne. Itse olen sen luonteinen että kiertoilmauunilla ja perusvermeillä pärjään, en edes syö paahtoleipää.

Teillä on nyt rahaa. Jos ette uusi koko keittiötä, hankkikaa aamiaiskaappi. Sinne saa kätevästi kaikki rojut piiloon. 

Niin eli suomeksi sanottuna se ei-hamstraaja taipuu ja kaiken muun lisäksi hankitaan vielä aamiaiskaappi tilaa viemään, ihan vaan miehen härveleille. 

Sua tulee ahdistamaan yhteinen asunto, ellei ole niin iso, että mies saa tavaroilleen oman huoneen ja siinä olisi romuraja. 

Yhteistä asuntoa ei kannata ostaa. Vuokrakämppä, niin et ole siinä ikuisesti kiinni. 

Ilmeisesti olisitte muuttamassa kämppiksiksi. 

Ei pidä pariutua eikä muuttaa yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa voi elää vaan ainoastaan sellaisen, jota ilman ei voi elää.

Ei oikein voi toimia. Joustoja tarvitaan puolin ja toisin aina koko loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikein voi toimia. Joustoja tarvitaan puolin ja toisin aina koko loppuelämän.

Onko omakohtaista kokemusta? Oletko itse minimalisti hamstraajan kanssa vai toisin päin? Vai unelmasuhteessa jonkun hyvin samanlaisen kanssa kuin sinä? Kuinka pitkässä suhteessa?

En sinuna lähtisi saman katon alle tuollaisen kanssa. Tiedät kyllä itsekin vastauksen, kun sua jo tässä vaiheessa asia mietityttää ja ahdistaa.

Itse olen suht minimalistinen persoona. En pidä ylimääräisestä tavarasta. Esimerkiksi kempparituotteita (pesuaineet, hiustuotteet, meikit ym.) ostan vain, kun edellinen on käytetty tai on jäljellä enää pari käyttökertaa.

En voisi olla parisuhteessa vastakohtani kanssa. Tämän opin ex suhteestani. Exäni, vaikka asuimme omissa kodeissamme, alkoi pikkuhiljaa tuoda tavaraa minun kotiini, vaikka tiesi etten siitä tykännyt. Toi omia tavaroitaan, ja sitten aivan turhaa tavaraa millä ei tehnyt yhtään mitään. Kun ero tuli, niin eteiseni lähes täyttyi hänen roinistaan, kun keräsin niitä asunnostani hänen pois haettavakseen. Hän oli esimerkiksi tuonut kotiini puupölkyn josta suunnitteli tekevänsä lampun, oli tuonut jääkiekkomailankin, vaikka kumpikaan ei edes tarvinnut sitä. Tuossa esimerkkinä pari älytöntä ja turhaa roinatavaraa. En ymmärrä miksi ei kotiinsa niitä kerännyt, vaan alkoi minun kotiini sitä kantaa ihan kuin jonnekin ilmaiseen varastoon. Olisi pitänyt heti alusta lähtien olla jämptimpi. No, virheestä opin, että ei koskaan enää tavaran hamstraajaa.