Lue keskustelun säännöt.
Yhteiskuntamme on nyt sellainen että sen tarvitsisi nyt kaikessa huomioida se että täällä on valtava määrä sinkkuja - ja siis vielä lapsetto
23.07.2024 |
Huonoihin suhteisiin ei kannata alun alkaenkaan päätyä. Ymmärrettävää on kuitenkin että kaikilla ei ole jotain tuntosarvia ihmissuhdeasioissa ja partnerinvalinnassa. Mitä tavallisempi ihminen on sitä suurempi määrä mistä valita eli epätavallisemmilla ihmisillä on todellakin suuria vaikeuksia löytää itselleen partneri. Kaikki ovat eksyneet niistä ympyröistä joihin oikeasti kuuluivat. Ihmisten 'lajittelu' ei mene akselilla 'duunaari - akateemisesti - (yläluokka=ei ole olemassakaan enää)' vaan se meidän ihmisten 'lajittelu' on meidän DNA:ssa=kemia... Noissa on kyse materiaalisesta toimeentulosta eikä siitä miksi Jumala on ihmisen luonut = se on DNA:ssa ja meidän kuuluu pariutua siten että sopivat DNA:t yhdistyvät.
Se on vaan hyväksyttävä että jos ei luonnollisesti partneria ilmesty omiin ympyröihin niin sitten on oltava yksin.
Yhteiskuntamme on nyt sellainen että sen tarvitsisi nyt kaikessa huomioida se että täällä on valtava määrä sinkkuja - ja siis vielä lapsettomia - ja muutosta tähän ei ole lähitulevaisuudessa tuskinkaan tulossa.
Kommentit (6)
Huoh. Asia on yksinkertainen hoitaa mutta koska korona sai nykynuoret masennettua ja väsähdettyä ettei kukaan enää halua mennä minnekään tai nähdä esim. Yökerhoissa, festareilla jne. Ei enää riitä tulijoita. Ihmiset ovat erakoituneet. Koita siinä nyt sitten puskea jotain pariutumista joka parhaiten tapahtuu reaali elämässä missä biologia ottaa tehtävän hoitaakseen. Tässä menee ainakin yksi ellei kaksi sukupolvea erittäin pienellä lapsiluvulla ja pariutumisprosentilla. Veikkaan että nämä pariutuvat vasta 40+ jos ovat toipuneet silloin jo tästä kaikesta mutta silloin ei välttämättä tule enää lapsia. Nyky työ elämä myös ottaa kaikki mehut irti ihmisistä ja ne jotka siellä jaksavat olla, ovat melkein pystyyn kuolleita ihmisraunioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä. Millä tavoin yhteuskunnan tulisi huomioida se, että olen sinkku?
En ole eläessäni ollut pidemmässä parisuhteessa. Joskus kyllä olen ajatellut, että saattaisin päästä vähemmällä, jos valehtelisin "kokemattomuuteni" toiseksi.
Mutta ei tällaista ajatusta tullut siksi, että yhteiskuntamme suhtautuisi minuun nuivasti. En eisim olevsitä ikäluokkaa, jota verotettiin eritavoin siksi, etrei olkut kumppania rinnalla.
Mutta toki yksin elämine on muutoin suhteessa kalliimpaa kuin parisuhteessa; oletuksena, että parisuhteessa jaetaan asioita, eikä kaikki ole vain joko omaa tai toisen, joihin 2. ei saa koskea.
Enemmän ajattelin valehtelua parisuhdehistoriani osalta siksi, että jossain vaiheessa sain hetkellisesti tsrpeekseni ennakkoluuloista ja joidenkin hyvin kirpaisevistakin kommenteista kun (esim trffeiiä vastauksena kysymykseen) avoimesti kerroin, että en ole ollut pidemmässä parisuhteessa
Aion vastaisuudessakin olla rehellinen. Vaikka selväksi on, kuten sanottu käynyt jo, että joillekin se on red flag eli varoitusmerkki että minussa on varmasti jotain piilevää tai ilmeistä vikaa.
Mutta mitä yhteuskunta voiis tehdä? Minusta se voisibmahdollistaa sen, että ihmiset voisiat jatkossakib elää omaa elämäänsä, eikä sitä tarpeettomasti hankaloiteta sen perusteella elääkö sinkkuna vai parisuhteessa (tai jossain muussa suhteessa).
Ei yhteiskunta ainakaan kannusta pariutumaan. Maksetaan korvauksia, joilla ihmiset asuvat ilman töitä yksiöissään. Ylläpidetään systeemiä, jossa eroaminen on kannattavaa ja nainen voi hankkia jälkikasvua yksin veronmaksajien piikkiin.
Kellään mitään sanottavaa?