Voiko nykyisin seurustelukuvioissa olettaa, että suhde on suljettu, vai täytyykö siitä erikseen sopia?
Kun viimeksi kävin treffeillä joskus 2010-luvulla, tällaisista asioista ei tarvinnut puhua vaan selvisi olettamalla.
Kommentit (40)
Kyllä minun mielestäni voi olettaa.
Ajattelitko vauvapalstan määrittävän suhteesi? Tai tietävän sen, että kumppani toimii kuten on sovittu?
No onneksi ajat on kehittyneet niin, että nykyään jo tajuat, ettei olettamalla pysty tietämään toisen ihmisen toiveita ja ajatuksia, vaan niistä pitää keskustella.
Kyllä siitä olisi kymmenen vuotta sittenkin kannattanut puhua eikä olettaa. Mutta tuurilla ne laivatkin seilaa, ilmeisesti.
Kyllä minun mielestäni voi keskustelemalla varmistaa että molemmilla on samat säännöt. Luultavasti asia tukee ihan luonnostaan puheeksi.
Perinteinen mallihan oli se että molemmat puhuivat kauniisti perhearvoista ja vaimo ei saanut pitää edes miespuolisia kavereita. Ja sillä aikaa mies huiteli pitkin duunailemassq keneltä vai lohkesi.
Siinä vaiheessa kun seurustellaan, lähtökohta on että suhteessa on kaksi osapuolta, ellei toisin sovita.
Itse keskustelisin asiasta kumppanin kanssa suoraan?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun mielestäni voi olettaa.
Aina voi olettaa. Toinen juttu sitten, kannattaako. Tiedätpä sitten, ketä syyttää.
Naisille seurustelusuhde ei ole ikinä suljettu, mieheltä vaaditaan uskollisuutta, mutta naiset pettävät aina, jopa vannomansa vihkivalat sillä naisille millään arvoilla ei ole merkitystä. Tämä miesten täytyy tiedostaa.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun seurustellaan, lähtökohta on että suhteessa on kaksi osapuolta, ellei toisin sovita.
Polyamorisissakin suhteissa on yleensä vain kaksi osapuolta. Eivät esimerkiksi minun mieheni ja poikaystäväni ole keskenään suhteessa, vaan minulla on oma, erillinen, kahdenvälinen suhde molempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun mielestäni voi olettaa.
Tiedäthän mitä sanotaan olettamisesta: Älä.
Yksiavioisuus on edelleen normi, ei tarvitse sopia kun seurustellaan (olettaen, että sovitaan erikseen, milloin seurustellaan eikä enää vain tapailla). Sitten taas se, treffaileeko tapailuvaiheessa muita samaan aikaan, on jokaisen oma asia. Itse olen sen verran vanhanaikainen, etten vakavaa parisuhdetta etsiessäni tapailisi kuin yhtä kerrallaan. Mutta meitä on moneksi, ja ajattelutapoja on monia. Vaikka itse ottaisit tapailun vakavasti, toinen osapuoli ei välttämättä otakaan ja tapailee muita samaan aikaan kun itse ns. säästät itseäsi vaina tälle yhdelle.
Itse olen oppinut toimimaan sillä oletuksella, että naisella on muitakin "tapailusuhteita" minun lisäkseni, vaikka itselläni ei olisikaan.
Nimim. Ikisinkku M44
Minulle ei ole merkitystä, minkälaisia ihmissuhteita toisella on ja onko niissä seksiä vai ei, mutta seksuaaliturvallisuudesta janmuista sovituista käytännöistä täytyy pitää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun seurustellaan, lähtökohta on että suhteessa on kaksi osapuolta, ellei toisin sovita.
No just tällaisista oletuksista kyllä kannattaa yrittää päästä eroon. Ei seurustelulle ole ulkoapäin määriteltyjä sääntöjä, kyllä ne pitää jokaisen pariskunnan itse määritellä.
Nykyaikana, jo aika pitkän ajan on pitänyt erikseen sopia, millaiseen suhteeseen, tapailuun, kumppanuuteen tms. olette ryhtymässä. Mitä aikaisemmin sen parempi, sillä silloin on vähemmän pettymyksiä toiveiden suhteen, vähemmän olettamuksia ja vähemmän väärinkäsityksiä.
Moni hyvä yhteensopivuus kaatuu ihan siihen, ettei jo ihan ensimetreillä puhuta odotuksista, arvoista jne perusasioista, ei tarvitse vielä alkaa tarkkaan sopia, mutta turha edetä toisille kahveille saati sänkyyn sellaisen kanssa, jolla on ihan erilaiset toiveet suhteelta.
Sydämiä särkyy puolin ja toisin ja se kovettaa ihmistä, ihan turhaan.
Ihmiset hyvät, puhukaa, mitä ajattelette, mitä toivotte! Se on sitä vuorovaikutusta, auttaa rentoutumaan suhteessa, ja silloin voi tehdä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki suhteet uuden ihmisen kanssa ovat avoimia, kevyitä ja vailla sitoumuksia, ellei muuta sovita. Ei kellään ole toiseen ihmiseen erioikeuksia, ellei toinen niitä hänelle luovuta.
Jos joku suuttuu teille siitä, että olette käyneet treffeillä toisen kanssa, vaikka muusta ei ole juteltu, laittakaa tyyppi kiertoon.
Juuri näin.
Jos ei kykene treffikumppanin kanssa käymään edes tämän kaltaista keskustelua, niin miten luulette selviävänne niistä kaikista suostumukseen liittyvistä kommervenkeistä.
Vierailija kirjoitti:
Yksiavioisuus on edelleen normi, ei tarvitse sopia kun seurustellaan (olettaen, että sovitaan erikseen, milloin seurustellaan eikä enää vain tapailla). Sitten taas se, treffaileeko tapailuvaiheessa muita samaan aikaan, on jokaisen oma asia. Itse olen sen verran vanhanaikainen, etten vakavaa parisuhdetta etsiessäni tapailisi kuin yhtä kerrallaan. Mutta meitä on moneksi, ja ajattelutapoja on monia. Vaikka itse ottaisit tapailun vakavasti, toinen osapuoli ei välttämättä otakaan ja tapailee muita samaan aikaan kun itse ns. säästät itseäsi vaina tälle yhdelle.
Siis eikö nimenomaan monogamiaa haluavan kannattaisi sopia siitä, että muita ei tapailla? Koska jos ei halua monogamiaa, se lienee se ja sama, tapaileeko toinen muita vai ei.
Toisin ilmaistuna: Jos ei-monogaaminen olettaa toisella olevan muita suhteita, mutta niitä ei olekaan, so what. Jos monogaaminen olettaa, että toisella ei ole suhteita, mutta niitä onkin, tuloksena pettymys.
Tämä vain tällaisena logiikkahuomiona.
Kaikki suhteet uuden ihmisen kanssa ovat avoimia, kevyitä ja vailla sitoumuksia, ellei muuta sovita. Ei kellään ole toiseen ihmiseen erioikeuksia, ellei toinen niitä hänelle luovuta.
Jos joku suuttuu teille siitä, että olette käyneet treffeillä toisen kanssa, vaikka muusta ei ole juteltu, laittakaa tyyppi kiertoon.