Mummo kiintyy esineisiin
Kommentit (42)
Ajatteletko, sinulla olevan ihan juridinen oikeus heittää toisten tavaroita pois ja päättää, mitä kukin saa omistaa ja säilöä?
Ehkä muutos kannattaa lähteä itsestä ja heittää niitä omia omistamiaan tavaroita, jos se antaa jotakin iloa ja mielihyvää elämään. Muuten se on varkaus, jos kajoaa toisten omaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko, sinulla olevan ihan juridinen oikeus heittää toisten tavaroita pois ja päättää, mitä kukin saa omistaa ja säilöä?
Ehkä muutos kannattaa lähteä itsestä ja heittää niitä omia omistamiaan tavaroita, jos se antaa jotakin iloa ja mielihyvää elämään. Muuten se on varkaus, jos kajoaa toisten omaisuuteen.
Oletpa outo.
Ai, oikein ahdistaa toisten tavarat? Mitä jos kurkkaat sinne omaan vaatekaappiin, meikkeihin ja rasvapurkkeihin? Olisiko siellä jotakin heitettävää?
anna kiintyä. Ehdit kaiken hävittää hyvin sitten kun häntä ei enää ole.
Tyypillistä vanhoille ihmisille, sillä he muistavat vielä niukat ajat, joita elivät.
Oma isäni (kohta 90-V) sitkeästi ottaa talteen mikroruokien kovat muovipakkaukset, hillopurkit jne. Säilöö ne komeroon, koska niitä voi vielä tarvita. Jossain, joku, joskus.
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko, sinulla olevan ihan juridinen oikeus heittää toisten tavaroita pois ja päättää, mitä kukin saa omistaa ja säilöä?
Ehkä muutos kannattaa lähteä itsestä ja heittää niitä omia omistamiaan tavaroita, jos se antaa jotakin iloa ja mielihyvää elämään. Muuten se on varkaus, jos kajoaa toisten omaisuuteen.
Eikös se ole mummo, joka ottaa mukajuridisia oikeuksia, kun kieltää minua heittämästä vanhoja tavaroitani kierrätykseen? Ap
Mun mutsi on samanlainen. Kaikki hyllyt ja kaapit ja varastot täynnä arvotonta roinaa. Ei kuulu mulle. Tai kyllä se kuuluu siinä vaiheessa, kun kuolee pois. Sitten siivotaan varmaan kuukausi sitä taloa. Suurin osa menee suoraan jätelavalle. Ei niitä romuja kirpparillekaan voi viedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko, sinulla olevan ihan juridinen oikeus heittää toisten tavaroita pois ja päättää, mitä kukin saa omistaa ja säilöä?
Ehkä muutos kannattaa lähteä itsestä ja heittää niitä omia omistamiaan tavaroita, jos se antaa jotakin iloa ja mielihyvää elämään. Muuten se on varkaus, jos kajoaa toisten omaisuuteen.
Oletpa outo.
Ai, se on sinusta outoa, jos joku kunnioittaa toisen itsemääräämis- ja omistusoikeutta?
Pula-aikojen kokemisen lisäksi elämään on liittynyt jo niin paljon luopumista,, on enää ne muistot joihin sukeltamista ne tavarat auttavat.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä vanhoille ihmisille, sillä he muistavat vielä niukat ajat, joita elivät.
Oma isäni (kohta 90-V) sitkeästi ottaa talteen mikroruokien kovat muovipakkaukset, hillopurkit jne. Säilöö ne komeroon, koska niitä voi vielä tarvita. Jossain, joku, joskus.
Isäni on esimerkiksi säilönyt VHS-elokuvia autotalliin pari pahvilaatikollinen. Nauhuri meni rikki luultavasti kymmenen vuotta sitten. Mutta mitään ei pois heitetä. Siiirretään vaan paikasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko, sinulla olevan ihan juridinen oikeus heittää toisten tavaroita pois ja päättää, mitä kukin saa omistaa ja säilöä?
Ehkä muutos kannattaa lähteä itsestä ja heittää niitä omia omistamiaan tavaroita, jos se antaa jotakin iloa ja mielihyvää elämään. Muuten se on varkaus, jos kajoaa toisten omaisuuteen.
Eikös se ole mummo, joka ottaa mukajuridisia oikeuksia, kun kieltää minua heittämästä vanhoja tavaroitani kierrätykseen? Ap
Loisit mummosi luona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko, sinulla olevan ihan juridinen oikeus heittää toisten tavaroita pois ja päättää, mitä kukin saa omistaa ja säilöä?
Ehkä muutos kannattaa lähteä itsestä ja heittää niitä omia omistamiaan tavaroita, jos se antaa jotakin iloa ja mielihyvää elämään. Muuten se on varkaus, jos kajoaa toisten omaisuuteen.
Oletpa outo.
Ai, se on sinusta outoa, jos joku kunnioittaa toisen itsemääräämis- ja omistusoikeutta?
Kukaan ei ole sanonut mitään sellaista, että kajoaisin mummoni roinaan. Onko sinulla muutenkin tapana valehdella? Ap
Mun vanhemmat saattavat välillä jopa siivota kaappeja ja varastoja. Tyyli on se, että jotain ihan täysin roskaa heitetään pois, mutta jos on vähänkään ehjä kuppi tai kippo, niin se laitetaan pahvilaatikoon ja takaisin varastoon. Sitten varastot on täynnä näitä laatikoita. On siellä jotain "aarteitakin", mutta 95% roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko, sinulla olevan ihan juridinen oikeus heittää toisten tavaroita pois ja päättää, mitä kukin saa omistaa ja säilöä?
Ehkä muutos kannattaa lähteä itsestä ja heittää niitä omia omistamiaan tavaroita, jos se antaa jotakin iloa ja mielihyvää elämään. Muuten se on varkaus, jos kajoaa toisten omaisuuteen.
Eikös se ole mummo, joka ottaa mukajuridisia oikeuksia, kun kieltää minua heittämästä vanhoja tavaroitani kierrätykseen? Ap
Loisit mummosi luona?
Oletko ihan terve? Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun mutsi on samanlainen. Kaikki hyllyt ja kaapit ja varastot täynnä arvotonta roinaa. Ei kuulu mulle. Tai kyllä se kuuluu siinä vaiheessa, kun kuolee pois. Sitten siivotaan varmaan kuukausi sitä taloa. Suurin osa menee suoraan jätelavalle. Ei niitä romuja kirpparillekaan voi viedä.
Tuttavat siivosivat neljään pekkaan vanhempiensa kolmiota 2 kk. Sain kuvia. Kaikki ehjät seinät täynnä Lundiaa, joka oli täynnä Iittalaa, Arabiaa ja jumalauta, pahkakuppeja tuohikontteja ja viirejä. Siltikin kuolinpesien ostajalta vei vielä 2 päivää tyhjentää loput.
Vierailija kirjoitti:
anna kiintyä. Ehdit kaiken hävittää hyvin sitten kun häntä ei enää ole.
Ei välttämättä kun pitää myydä tai vuokrata se kämppä. Rojuvarastoon ei voi näyttöä järjestää ja perintövero pamahtaa maksuun. Vastike/liittymämaksut juoksee hukkaan joka päivä syöden perinnön arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä vanhoille ihmisille, sillä he muistavat vielä niukat ajat, joita elivät.
Oma isäni (kohta 90-V) sitkeästi ottaa talteen mikroruokien kovat muovipakkaukset, hillopurkit jne. Säilöö ne komeroon, koska niitä voi vielä tarvita. Jossain, joku, joskus.
Onneksi nuo on helppo mättää säkkiin ja viedä kierrätykseen.
Liittyy varmasti siihen kun ovat olleet lapsia + sota-ajat läpi elämiseen.
Kun tuolloin ei oikeasti ollut mitään, piti keksiä uusiokäyttöä kaikelle mitä oli, käytännössä tyhjästä nyhjästä kaikki tarvittava. Esim kenkiä piti monilapsisissa perheissä kierrättää talvisin, siinä varmasti aivot ruksuttaa koko ajan, mihin jotain hyödyttömän oloista romua voisi käyttää.
Miksiköhän aina toisten tavarat joutaisvat roskikseen ja kierrätykseen, vaikka oman kaapit pursuavat käyttämätyömästä tavarasta ja niitä hillotaan jopa vuosia ja sitten valitetaan, kun nykyasunnoissa ei ole riittävästi säilytystilaa.
Mun mummo oli samanlainen. Se säästi suunnilleen kaiken kun "niissä on muistoja". Monta kertaa sanoi että näitä (milloin mikäkin asia/tavara) ei saa hävittää hänen kuolemansa jälkeen kun näissä on muistoja ja historiaa. Ei niissä kyllä ollut muistoja kenelläkään muulla kuin hänellä. Äidissä samoja vähän piirteitä mutta ei ihan noin pahana. Itsessäni tunnistan tuon myös mutta aktiivisesti pyrin siitä pois. Näköjään laimenee tuo piirre sukupolvi sukupolvelta.