Kerrotaan nuorille nuoruudestamme!

Tähän saa siis osallistua ihan kaikki, jotka eivät ole enää nuoria, sukupolvesta riippumatta. Kerrotaan nuorille tässä ketjussa, minkälaista oli meidän lapsuudessa ja nuoruudessa.

Olen syntynyt 1975 ja aloitan.

Olin teini 90-luvulla. Ei ollut nettiä, kännyköitä somea kenelläkään (kännytkät ja netti tosin tulivat ysärin lopussa, mutta eivät olleet vielä teknisesti sitä mitä tänä päivänä...)

Kenelläkään ei ollut rahaa. Syötiin roiskeläppäpitsoja, jos piti saada bileissä tai darrapäivänä jotain syötävää.

Kaikki nuoret polttivat ja joivat paljon. Myös muut päihteet, erilaiset napit ja kannabis... Se mikä ysärillä oli normaalia nuoruutta, nykyään pistettäisiin päihdekuntoutukseen.

Nuoret eivät pääsääntöisesti ostaneet mitään kalliita merkkivaatteita. Sisustusta ei juurikaan harrastettu. Nuorilla oli julisteita seinillä ja huoneet olivat yleensä todella sotkuisia. Jos joku olisi ostanut vaikkapa 3000 markan merkkilaukun, niin häntä ei oltaisi ihailtu. Häntä oltaisiin kiusattu tyhmyydestä ja brassailusta. Varmaan joku olisi nauraen huomauttanut, että "Kelaa monta bissee olisit saanut tolla rahalla!"



Tytöt eivät osanneet meikata. Rispiväriä laitettiin paakkuisesti, meikkivoiteet olivat usein vääränvärisiä (liian tummia) ja farkut piti olla Lewis 501 jos halusi olla siisti. Ravintolan/diskon DJ:tä ei sanottu "diitseiksi" kuten kasari/ysäri-filmeissä ja sarjoissa nykyaikana, vaan suomalaisittain tiskijukiksi. Yleensäkään ei puhutta anglismia.



Kotiruoka 80-90 -luvuilla oli sitä, mikä nykyään olisi köyhäilyruokaa: makaronilaatikkoa, uuniseitiä, nakkikastiketta, kaalilaatikkoa, perunaa kananmunakastikkeella jne. Salaatiksi jotain porkkanaraastetta sitruunamehulla maustettuna. Ysärillä tuli myös kiinankaalisalaatti. Nam.



Sanomalehdistä katsottiin päivän TV-ohjelmat ja ympyröitiin muistiinpanoksi, mitä aiottiin katsoa.

Tsättejä ei ollut, mutta oli 059-senssipuhelin. Ei siitä sen enempää, ettette traumatisoidu.



Kaikki lukivat lehtiä tosi paljon... Alibi, Regina, MeKaks, SinäMinä, Suosikki, Eeva, Anna, Seura.... Uutise luettiin joko sanomalehdestä tai katsottiin television uutislähetyksistä.

Tosi-TV oli tuntematon ilmiö.



Kaikki tapahtui kasvotuksen. Puhelimella soitettiin, sovittiin tapaaminen ja sitten odoteltiin kaveria paikalle. Käytiin yleisissä nuorison kokoontumispaikoissa katsomassa, josko kaverit oli siellä, ja olihan ne.