Lue keskustelun säännöt.
"vauvan" nukkuminen, pakko saada jakaa...
08.02.2011 |
meillä on kohta vuoden ikäinen vauva tai taapero. N. puolivuotiaasta lähtien yöt alkoi menemään huonosti. Oppi niin paljon uutta, että heräili kokoajan konttaamaan ja seisomaan ja itkemäänkin. Silloin minulle alettiin puhumaan unikoulusta ym. Olin heikko, ja huono, enkä saanut toteutettua mitään mitä piti. Vauva söi pullosta maitoa öisin, koska annoin sitä aina kun heräsi, vauva ja minä saimme näin nukuttua. Ajattelin, että ihan sama, syököön maitoa vaikka viisivuotiaaksi.
No n.3 viikkoa sitten päätin yhtäkkiä, että nyt aletaan muuttaa tapoja. Jätimme maidon pois, pari ekaa yötä oli melko inhottavia. Itkua ja valvomista.
Päätin, että otan vauvan viereen ja nukutan siihen, jos herää ihan kunnolla yöllä. No parina seuraavana jouduin näin tekemään.
Nyt on lopulta mennyt tuo 3viikkoa ja vauva on nukkunut omassa sängyssä, ilman maitoa. Heräilee joskus mutta nukahtaa jo siihen, että pistän käden hänen selälleen, tai mahalleen.
Meillä nukutaan nyt hyvin! Olen iloinen.
Tämä teksti on niille, jotka kamppailevat samantyylisten ongelmien kanssa. Itse etsin apua netistä, mutta aina vain löytyi tarkkoja ohjeita unikouluttamiseen, eikä toiminut meillä. Varmasti siksi, etten jaksanut yrittää tarpeeksi kauan.
Mutta kuuntelemalla vauvaa ja omaa sydäntään(onpa runoollista), sain vauvan "kotikonstein" nukkumaan.
Anteeksi tämä ajatuksen juoksusta kirjoitettu teksti :D
Kommentit (5)
kahden lapsen kanssa. Kaikessa muussakin kun nukkumisessa ollaan menty fiilispohjalta lasta kuunnellen. Helpoimmalla pääsee kun ei mieti liikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainaiden valitusten maailmassa. Meillä samanlainen tilanne samanikäisen vauvan kanssa. Taidan ottaa itseäni nyt niskasta kiinni ja laittaa meilläkin uniasiat kuntoon. Onneksi luopui tissistä pari päivää sitten, se jo itsessään paransi yötä. Vaikka öisin ei ole lutkutellut kuukausiin.
Aurinkoisia kevätpäiviä teille :)
Välillä nuo jutut vaatii vanhemmilta potkun takamukseen, pitkää pinnaa ja jaksamista kuunnella itkua. Normaaliälyllä varusteltu vanhempi kyllä huomaa, milloin vauvalla on todellinen hätä ja toimii sen mukaan. Meilläkin on kuukauden päivät nukuttu kunnolla (tutista vierotus). Pitkään sitä öistä hulinaa katsottiin, kun tutti hävisi sänkyyn, ja sitä itkulla etsittiin. Nyt yöt on todella rauhallisia.
juuri niinkuin itsestä tuntunut parhaalta. Ei ole ollut nukkumis, syömis tai käyttäytymisongelmia :)
ennen itsestä tuntui, että on parasta nukuttaa vauva syliin ja pullolle, tuli mitä tuli. Mutta pikkuhiljaa alkoi mietityttämään, että taitaa vauva tarvita yömaitoa vähemmän kuin äiti luulee. Tungin siis pullon suuhun heti kun heräsi. en halunnut ottaa riskiä että virkoaa samantien ihan hereille. Tällä kertaa riski(ja muutama uneton yö) kannatti.
Iloista kevättä kaikille. Ja tsemppiä niille jotka miettivät mikä omalle vauvalle on parhaaksi. Kyllä se lopulta löytyy, ihan ilman kirjojen lukemista.
ap