Hiljainen seuraaja

Olen heikolla itsetunnolla varustettu, vaikka olenkin jo aikuinen. Yläasteella kiusattiin ja sen jälkeen ystävyyssuhteita on ollut hankalaa solmia, saati ylläpitää. Olen kovin ujo enkä niinkään ystäviä kaipaa, haluaisin vaan sopia porukkaan. 

Opiskelut ovat sujuneet hyvin, useampi ammatti on ja vakituisessa työssä ollut vuosia samassa paikassa, eli elämänhallinta on ihan hyvissä kantimissa. Talo, koira ja mies löytyy, eli se peruspaketti. 

Miten saisin epävarmuutta pois? Tunnen  olevani ns.   joukkoon kuulumaton, niinkuin olisin väärässä paikassa, jota kukaan ei ymmärrä.

En osaa päästää ihmisiä lähelleni ja siksi välillä surettaa, kun ketään ei seurani kiinnosta, vaikka itse epäsosiaalisuudellani ajan toisia pois ja väsyn sosiaalisissa tilanteissa. Ikinä mulle ei tuu spontaanisti hyvät jutut mieleen, vaikka ihan huumorintajuinen olenkin.

Tuntuu silti pahalta ajatella, että ketään ei välttämättä edes kiinnosta mun seura. Onko kellään samanlaisia ajatuksia?