Väsynyt tytär, sisko, vaimo...

Isällämme on sairaus, jonka vuoksi joutuu sairaalaan aika-ajoin. Muutoin hyvässä kunnossa ja pärjää omillaan. Asuu monen sadan kilometrin päässä, eikä halua muuttaa lähemmäs meitä lapsiaan, vaikka olemme usein pyytäneet. Veljeni ja siskoni eivät juurikaan osallistu isän hoitoon liittyviin asioihin, eivätkä muutoinkaan ole hänen kanssaan kuin ehkä kerran kuukaudessa tekemisissä. Kaikki asiat on nakitettu minulle. Lääkärit soittavat minulle, hoitajat soittavat minulle, kaikki hoituu minun kauttani.



Tilanne on nyt se, että olen lopen uupunut hoitamaan yksin kaikkia asioita. Päätin ottaa tämän kesäloman vain itselleni, en aio tehdä minkäänlaisia palveluksia kenellekään. En myöskään aio poistua kotoani koko loman aikana, vaan lepään, kerään voimia ja olen yksinkertaisesti itsekäs. 



Nyt isämme on suuttunut minulle, koska en ole menossa kesällä hänen luokseen. Hän myös suuttuu minulle, mikäli en soita hänelle noin joka toinen päivä. Siskolleni ja veljelleni hän ei suutu ikinä mistään, he ovat hyviä ihmisiä vaikka tekisivät mitä, tai jättäisivät tekemättä. He eivät ole käyneet isämme luona moneen vuoteen. 



Nyt minä poden huonoa omaatuntoa, kun päätin olla menemättä sinne tänä kesänä, koska en vain yksinkertaisesti jaksa! Mietin, jos tämä onkin isämme viimeinen kesä ja en ole käynyt siellä. Ja samaan aikaan ajattelen, miksi aina minun pitää mennä, tehdä, hoitaa, jaksaa. 



Vaikeaa....