Jaksatko ihmisiä?
En ollenkaan. Yksinolo on kultaa. Mietin tekosyytä, kun pitäisi lähteä muutaman sukulaisen kanssa syömään ensi viikonloppuna. Työviikon jälkeen olisi vaan ihana olla omissa oloissaan.
Kommentit (35)
En jaksa. Jos ei huvita tavata niin pitäisi kunnioittaa sitä ja antaa olla rauhassa. Yhteyttä voi pitää muutenkin. En jaksa lähteä kahviloihin istumaan tai kuumille patioille puhumaan. Kotonakin raskasta tavata ja liian kuuma.
En meinaa jaksaa. Itselle opetettu että pitää käyttäytyä hyvin, niin turhauttaa kun kaikki möykkääjät pärjää sitten loppupeleissä kuitenkin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
En . Ainoastaan lapsiani ja maksullisia naisia jaksan .
Ääretön halu kontrolloida sinulla. Outo.
En jaksa ihmisiä, mutta työssä jaksan sietää, kun on pakko. Omiani jaksan, ovat samanlaisia "rajoittuneita" kuin itsekin olen. Tämä lienee ominaisuus, ei vika.
En, puhelimessa puhuminenkin on liikaa. Tykkään vaan viesteistä
En jaksa. Esim. Kuulumisten vaihto on ihan todella puuduttavaa. Ei kiinnosta kuulla kenenkään jalkasilsasta, naapurin pirjosta, lapsen jalkapallopelistä, ruokaresepteistä, parisuhdeongelmista jne. Ihmisillä on ihan valtavan tylsiä juttuja.
Ei meinaa hermot kestää. En jaksa ihmisten täydellistä välinpitämättömyyttä joka paikassa.
En jaksa ihmisiä, joilla on lapsia. Puhuvat koko ajan vaan lapsistaan. Eivätkä anna muille edes suunvuoroa
En jaksa ihmisiä. Niille on seksi niin tärkeää. Itse olen aseksuaali.
Vierailija kirjoitti:
En, puhelimessa puhuminenkin on liikaa. Tykkään vaan viesteistä
Puhelut ovat äärimmäisen kuormittavia. Varsinkin sellaisen kanssa joka voi puhua loputtomiin ja ei kuuntele. Olen lopettanut ne jo vuosia sitten. Yksi ystävä on jonka kanssa mielellään puhun sovitusti pari kolme kertaa vuodessa.
Jaksan ihan hyvin. Toki itsekseni olen paljon myös. Sopivasti molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, puhelimessa puhuminenkin on liikaa. Tykkään vaan viesteistä
Puhelut ovat äärimmäisen kuormittavia. Varsinkin sellaisen kanssa joka voi puhua loputtomiin ja ei kuuntele. Olen lopettanut ne jo vuosia sitten. Yksi ystävä on jonka kanssa mielellään puhun sovitusti pari kolme kertaa vuodessa.
Todellakin. Vaikka sanoisi, että nyt mun pitää jo lopetella ja mennä tekemään jotain muuta, niin edelleen hölinä miesystävän serkun kummitädistä jatkuu.
Jaksan, kunhan valitsen koska ja ketä.
Jaksan vähän ja harkitusti. Mieluummin yhtä henkilöä kerrallaan. Vaikka on tässä nyt koronan ja käden murtumisen jälkeen tullut jäätyä kuin nalli kalliolle. Lapset sentään muistavat ja tarvitsevat. Ihmiskontaktit kun tarkkaan ajattelee tulevat ruokakaupassa, kirjastossa ja terveyskeskuskäynneistä. Sitä ihan joutuu oikeasti miettimään, elänkö elämän parasta aikaa. Voisi mahtua tämä elo ja olo erakoitumisen piikkiin.
En jaksa ihmisiä. Ei mitään toisen ihmisen kunnioitusta. Puhutaan vaan omista asioistaan. Itse olen kohtelias toista kohtaan ja en ole minä itse ihminen. Lytätään täysin. 90 prosenttisesti ihmiset ovat tällaisia.
Jos minua ei kinosta tavata jotain henkilöitä tai henkilöä,sanon olen estynyt tapaamiseen.Sama koskee sukulaiset.En keksi tekosyitä.Puhelin viestittelyyn en suostu ,enkä kuntelemaan maratooni puheluja.
En . Ainoastaan lapsiani ja maksullisia naisia jaksan .