Jaksatko ihmisiä?
En ollenkaan. Yksinolo on kultaa. Mietin tekosyytä, kun pitäisi lähteä muutaman sukulaisen kanssa syömään ensi viikonloppuna. Työviikon jälkeen olisi vaan ihana olla omissa oloissaan.
Kommentit (35)
Olen niin erakoitunut, että jaksan kyllä ihmisiä oikein hyvin, sen vähän mitä heitä elämässäni on. Saanhan olla kuitenkin vapaa ajallani ihan rauhassa. Kyllä silti odotan kesälomaa, että saan oikein mökkihöperöityä rauhassa. Kesäloman lopulla yleensä melkein jo tärisen jännityksestä, kun pitää palata töihin ja puhua ihmisille.
En oikein, kun ihmiset piikittelee ja ilkeilee.
Jaksan kyllä, en muuten olisikaan alalla jossa joudun olemaan hyvinkin sosiaalinen ja läheisessä kontaktissa eri ihmisten kanssa. Olen sairaanhoitaja.
Rakastan työtäni, muuten en sitä tekisi.
Olen introvertti, mutta se ei ole este sille että kykenen olemaan sosiaalinen ja toimimaan sosiaalisissa tilanteissa.
En pelkää ihmisiä, en ole ujo enkä arka, vain introvertti joka tarvitsee paljon omaa aikaa akkujen lataamiseen. Nautin siitä kun menen kotiin missä on hiljaista ja rauhallista. Asun yksin. Hakeudun vapaa-ajalla paljon luontoon, parasta terapiaa.
En viihdy juhlissa enkä varsinkaan kapakoissa tms. Jos lähipiirissä on juhlatilaisuus, totta kai osallistun enkä kökötä nurkassa. Väsyn kuitenkin nopeasti ja olen ensimmäisten lähtijöisen joukosssa jos en ensimmäinen.
Minulla oan pari hyvin läheistä ystävää, en kaipaa pinnallisia laumoja ympärilleni.
Olen sinkku nainen. Introvertti ei tarkoita epäsosiaalista. He ovat asia erikseen.
Jaksan jos täytyy, mutta tahdonko? En. Ja mieluiten järjestän elämäni niin ettei täydy.
Joo. Olin just viikonloppuna ystäviä tapaamassa ja sitten sukujuhlissa. Sieltä reissulta tarttui mukaan yksi ystäväni lapsista, hän on nyt meillä tämän viikon. Mutta tykkään myös tosi paljon olla yksin, enkä perheellisenä saa yksinoloa ihan niin paljon kuin haluaisin.
E. E yhtää. Yäk, mänkkä pois. Hus hyi-hyi, hui-hui.
Ihmiset ovat kerta kaikkiaan aivan kamalia. Tulee aina pahaolo niistä. En jaksa millään.
Ihmisten kanssa olo on todella raskasta. Fyysisesti pyörryttää ja henkisesti heikottaa. Kilpailua, mollaamista, kerskumista, mitätöintiä jne. Nuorena olin sinisilmäinen ja jaksoin. Nyt tiedän, että ihmisten kanssa olosta ei mitään hyvää seuraa.
En. Vika ei ole ihmisissä vaan minussa. Ihan oikeasti tahtoisin olla sosiaalisempi, mutta en jaksa.
En nyt erityisemmin. Olen järjestänyt kontaktit niin minimiin, etten lopuista pahemmin kyllä rasitukaan, mutta eipä niistä kyllä myöskään juuri mitään saa. Me ihmiset yleisesti ottaen emme ole kovin kiinnostavia.
En jaksa, ihmiset ovat ilkeitä, kateellisia piikittelijöitä. Oma perhe riittää ja muutamia ystäviä kestän.
En jaksa. Puhutaan koko ajan itsestään, omista asioistaan sekä lapsistaan ja eläimistään. Tai mollataan toista. Kaikki ihmiset ovat itsekkäitä.
Riippuu ihmisestä. Naisia jaksan paremmin kuin miehiä. Miehet ovat niin negatiivisia. Olen itse nainen.