Haluaisin elää mahdollisimman omavaraisesti, pikkuhiljaa

se kyllä vaatii että kasvattaa itse omat vihanneksensa, kalastaa jne. Tulen perheestä joka oli lähes omavarainen (kankaat vaatteisiin, bensa ym. tietenkin ostettiin) ja koin sellaisen elämän aika ankeaksi ja työlääksi. Polttopuun ja ruuan hankkimiseen menee kesällä ja syksyllä helposti kaikki vapaa-aika, joten siitä nauttii vaan jos on tietyntyyppinen ihminen. Minä esimerkiksi vietän kesäpäivät mieluummin tehden kaikkea mukavaa, kuten ostamalla vihanneksia torilta, kuin kyykkimällä kuumalla kasvimaalla tunnista toiseen.



Mut jos ap haluaa hankkia itse jotain, ja kokee sen mielekkääksi, niin sienestys ja marjastus taitaa olla helpoin keino. Paikallinen sieniseura järjestää retkiä ympäri maata, niille voi ilmoittautua. Jonkun kalastavan tutun mukaan voi lähteä ihan opintomielessä kokemaan verkkoja tai katiskoita tai voi opetella uistelemaan. Tomaatteja voi kasvattaa parvekkeellakin ym - tällainen mukava pieni puuhastelu varmaan aluksi riittää tuomaan hyvän mielen.

ja jopa kasvihuone, mutta en tee edes mehuja itse. Hirveä työmäärä suhteessa hyötyyn.

esim. virkistyäytymiseen/oleskeluun tai varastoksi, voi pieneltäkin parvekkeelta saada ison sadon. Kesän salaatit, retiisit, kirsikkatomaatit ja kuukausimansikat ainakin menestyvät ruukuissa tai parvekelaatikoissa. Yrttejä ja chiliä voit kasvattaa myös talven tarpeiksi, kun kuivatat tai pakastat sadon. Lainaa kirjastosta kirjoja ruukkuviljelystä: voit yllättyä, mitä kaikkea voi parvekkeellakin kasvattaa!



Mieti, mitä voit käyttää uudestaan sellaisenaan tai muokaten. Kotiin "vahingossa" kannetut rasiat ja purkit voi käyttää uudestaan (voirasiat, hillopurkit yms pakkaukset). Kynttilänpätkät voi säästää ja valaa uusiksi kynttilöiksi. Vaatteita voi tuunata ja muokata, loppuunkäytetyistä korjauskelvottomista vaatteista voi ottaa talteen nappeja, vetoketjuja yms.



Kannattaa myös miettiä, mitä ilman voit pärjätä. Monista ylellisyystarvikkeista (kosmetiikka, jotkut elintarvikkeet yms) voi luopua, että elämänlaatu loppujen lopuksi kovin paljoa laskee, mutta omavaraisuusaste nousee.

Ajatuksellisesti mukava tavoite sinulla. Alkuun voisit kokeilla vaikka mausteyrttien kasvatusta sisätiloissa tai parvekkeella. Ja paljon muutakin parvekkeella voi tosiaan kokeilla kasvattaa. Ja ehdottomasti kannattaa kokeilla kaupungin pientä vuokrapalstaa kasvatuskokeiluihin.



Myös kirppisvaatteiden tuunausta ja itsetehtyjä käsitöitä voi pitää nykyään mielestäni lähes omavaraisuutena. Myös vanhojen kirppis tms. huonekalujen entisöintiä ja kunnostamista, huonekalujen nikkarointia ja käsityötaitoja yleensä voisit hyvin harjoitella vaikkapa kansalaisopiston kursseilla. Mieheni on tehnyt itse hienoja huonekaluja hyödyntäen juuri näitä erilaisia kansalaisopistojen kursseja. Ja tutuilta tulee kommenttia, että ihan niinkun ostettu hienosta huonekaluliikkeestä.

3 ihmistä lisäkseni on lukenut aloitukseni, höh :/



ap :)

Onko sulla parveketta, missä voisit kasvattaa esim salaatteja ja vihanneksia? Onko paikkakunnallasi mahdollisuutta vuokrata omaa pientä maapalstaa?

jotainhan voi ikkunalaudalla kasvattaa ja parvekkeella tietty kesällä kaikenlaista.

Mutta voihan muutakin pientä tehdä. Vaikka ommella vaatteita ja muita tekstiilejä tai tuunata vanhoja, materiaalitkin löytyy kirppiksiltä edullisesti usein.

Monissa kaupungeissa voi vuokrata aarimaapalstan parilla kympillä, jossa voi kasvattaa vihanneksia ja muuta. Ota selvää.

rakenna tiipii ja muuta Lappiin.

kuin haluat. Hankkikaa koti maaseudulta, ala kasvattamaan vihanneksia ja juureksia, marjapensaita jne.

keväällä. Juureksia voi myös pienessä mittakaavassa kasvattaa partsilla ämpäreissä.

samasssa lähtökohdassa myös olen kuin ap.



Inhoan tätä kilpailuyhteiskuntaa, missä kaikilla täytyy olla enemmän ja parempaa, ja kenellekään ei tunnu riittävän mitään.

en kyllä ala kasvattaa

minuakin jollain tapaa ärsyttää nykyinen elämäntapa. Pitäisi kuluttaa paljon, pysyä muodin huipulla (tai edes päästä sinne) ja kilpailla kaikesta.



Ja sitten taas tunnen vetoa kaikenlaiseen luonnollisuuteen, ja yksinkertaiseen elämään.



Lisäksi ajatus siitä, että käyn töissä pystyäkseni ostamaan tarpeelliset asiat elämäni kannalta tuntuu hölmöltä, jos joskus tulevaisuudessa voisi tähdätä siihen, että tekee itse sitä työtä josta saa ne tarpeelliset asiat elämäänsä. Eli kasvattaa/kerää/metsästää itse ruokansa, eikä niin että tekee vaikkapa toimistotöitä toiselle, jotta saa rahaa, jotta voi mennä kauppaan ostamaan ruokansa, jonka joku toinen on kerännyt/kasvattanut ja ne on sitten kuljetettu sinne kauppaan.



Ymmärrän tietysti, ettei omavaraisuus täydellisesti ole enää oikein mahdollistakaan (en mä ala vaatekankaitani kutomaan itsekehräämästäni langasta tms.. kai? :D ), mutta kiehtoisi yrittää niin pitkälle, kuin se on :)



ap

Sienestämme, keräämme marjoja, omat perunat, mansikat, mustaviinimarjat. Joskus syksyllä kyllä kyrsii lähteä marjametsään rääkyvien lasten kanssa itikoiden syötäväksi, mutta kun on jo kotoa oppinut että se joka ei marjoja metsästä itse saa, on LAISKA. Mistään omavaraisuudesta ei meillä ole kyse. Ihan seku vaan kommentoin..