Lue keskustelun säännöt.
Mitä kannattaa/ei kannata kysyä, kun yrittää tutustua johonkuhun?
13.07.2024 |
Myönnän, että minulla on huonot sosiaaliset taidot, ja olen huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja usein epäilen syyn olevan siinä, että joko sanon/kysyn epähuomiossa jotain liian tunkeilevaa tai sitten vaihtoehtoisesti en uskalla kysyä joltain uudelta tuttavuudelta käytännössä yhtään mitään, jotta en vain vaikuttaisi liian uteliaalta.
Joten sanokaapas muut, että mitkä asiat ovat sellaisia, mistä mielelläsi puhut myös uuden tuttavuuden kanssa ja joista on ok kysyä sinulta, ja toisaalta taas sitten, mitkä ovat mielestäsi sellaisia puheenaiheita ja asioita joista kysyminen -ainakin ensitapaamisella (ja muutenkin tutustumisvaiheessa)- on liian uteliasta ja tunkeilevaa.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheltä ei kannata heti udella koulutusta/työpaikkaa.
Naiselta ei kannata heti udella entisten kumppanien määrää tai vartalon mittoja.
Kaikesta pitää voida puhua. Mutta alkuun ei kannata kysyä seksikumppaneiden määrää, tuloja eikä kertoa omista existään
Jos osaa/oppii olemaan aidosti kiinnostunut toisista ihmisistä, tuollaista ei tarvitse oikeastaan mielestäni miettiä. Jos toinen ihminen puhuu edes jotakin, voi kiinnostua siitä asiasta ja haluta kuulla lisää. Tai voi myös kysyä toiselta jotenkin näin: "Minä olen tosi innostunut vanhoista vinyylilevyistä. Nyt viime viikkoina aika on mennyt kyllä uuteen innostukseen, kun keksi alkaa harrastaa hyönteisbongausta. Mites sulla, tunnetko näitä asioita vai mistä sä olet innostunut?"
Jos toinen sanoo, että nuo asiat eivät innosta yhtään, voi kysyä, miksi ei. Eikö pidä musiikista tai kammoaako hyönteisiä. Jos toinen taas kertoo, mistä on innostunut, herättää siihen aiheeseen kiinnostuksen ja kyselee lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheltä kannattaa kysyä oletko väkivaltainen jännämies. Kysy myös miehen entisten naisten puhelinnumerot ja soita niille ja kysy miten ovat naista kohdelleet. Jos mies ei anna numeroita niin mies on pettäjä jännämies jota ei kannata tapailla.
Koskeeko ap:n ongelma parisuhdeyrityksiä vai yleensä ihmisiin tutustumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koskeeko ap:n ongelma parisuhdeyrityksiä vai yleensä ihmisiin tutustumista?
Voisi varmaan sanoa, että molempia (yhtä surkea olen deittailussakin), mutta enemmän tällaista yleistä ihmisiin tutustumista.
AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskeeko ap:n ongelma parisuhdeyrityksiä vai yleensä ihmisiin tutustumista?
Voisi varmaan sanoa, että molempia (yhtä surkea olen deittailussakin), mutta enemmän tällaista yleistä ihmisiin tutustumista.
AP.
Miten kohtaamisesi ihmisten kanssa sitten yleensä menevät? Yritätkö liikaa? Mietitkö liikaa oikeita tapoja? Entä jos olisit vain rento, iloinen itsesi ja kiinnostunut toisesta ihmisestä sellaisena kuin hän on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyselen esim minkä kirjan luki viimeksi tai vaikkapa millä on ikimuistoisin keikka. Myös ruuasta ja vaikkapa matkustelusta on helppo aloittaa. Ei liian henkilökohtaisia mutta varsin paljastavia.
Yritän löytää aiheita joista syntyy helposti keskustelua eikä mitään kolmannen asteen kuulustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän komea supliikkimies ole se joka kyselee ja ap on pian ihan kiimassa ja menee panee komean miehen kanssa
Juttua saa aikaan hyvin sellaisilla neutraaleilla aiheilla, joista polveilee sitten jatkoa rupattelulle, kuten musiikki, lemmikit, jopa se SÄÄ :D näillä saa alkujännityksen yleensä hyvin menemään ohi ja keskustelusta tulee luontevaa. Työtilanteet, rahatilanteet, paino, ulkonäkö, sairaudet, lasten eri isät ja sellaiset on taas liian henk kohtaisia ja tungettelevia aiheita, joista puhutaan (hienotunteisesti) vasta sitten kun/jos toinen itse alkaa avata asioitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskeeko ap:n ongelma parisuhdeyrityksiä vai yleensä ihmisiin tutustumista?
Voisi varmaan sanoa, että molempia (yhtä surkea olen deittailussakin), mutta enemmän tällaista yleistä ihmisiin tutustumista.
AP.
Miten kohtaamisesi ihmisten kanssa sitten yleensä menevät? Yritätkö liikaa? Mietitkö liikaa oikeita tapoja? Entä jos olisit vain rento, iloinen itsesi ja kiinnostunut toisesta ihmisestä sellaisena kuin hän on?
No, helposti käy niin, että en keksi oikein mitään sanottavaa (ja päässäni yritän epätoivoisesti miettiä jotain tarpeeksi kiinnostavaa puhuttavaa ja juurikin mietin, että mitä ihmettä voisin kysyä, että en vaan vaikuttaisi liian tunkeilevalta).
AP.
Paljonko sun palkka on? Minkälaista pornoa tykkäät katsella? Ketä äänestit eurovaaleissa? Mikä on sun äidin tyttönimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskeeko ap:n ongelma parisuhdeyrityksiä vai yleensä ihmisiin tutustumista?
Voisi varmaan sanoa, että molempia (yhtä surkea olen deittailussakin), mutta enemmän tällaista yleistä ihmisiin tutustumista.
AP.
Miten kohtaamisesi ihmisten kanssa sitten yleensä menevät? Yritätkö liikaa? Mietitkö liikaa oikeita tapoja? Entä jos olisit vain rento, iloinen itsesi ja kiinnostunut toisesta ihmisestä sellaisena kuin hän on?
No, helposti käy niin, että en keksi oikein mitään sanottavaa (ja päässäni yritän epätoivoisesti miettiä jotain tarpeeksi kiinnostavaa puhuttavaa ja juurikin mietin, että mitä ihmettä voisin kysyä, että en vaan vaikuttaisi liian tunkeilevalta).
AP.
Kannattaa rentoutua ja muistaa, että et ole yksin vastuussa tilanteen kulkemisesta.
Ei ole paha asia selvittää onko yhteistä vai ei. Jos kysyy ekana mitä teet työksesi, mitä odotat köyhien vastaavan vai etsitkö uraputki-ihmistä sitten. Se voi loukata.
Elekieli on tärkeämpi kuin sanasisältö. Sanoja voi korjata ja tarkentaa, mutta ilmeet ja eleet jää vaivaamaan. Ole tarkempi niissä, siellä se ongelma yleensä on.
Tarkkaile itseäsi kun olet toisen kanssa. Katsele mallia muista ihmisistä, mutta älä käytä mallina sitä ihmistä, jonka kanssa sillä hetkellä keskustelet. Naisautisteilla on tällainen superrasittava tapa. Matkitaan kaikkea, mitä toinen tekee. Se on erittäin luotaantyöntävä tapa.
Minulta on kysytty aika monta kertaa ex-kumppanien määrää. Ymmärrän. Mutta on ollut vähän ikävää kun rehellinen ja avoin vastaukseni (= en ole eläessäni ollut pidemmässä parisuhteessa)on saanut kysyjän kysymään, jotain hyvinkin henkilökohtaista tai hämmentävää, joista lievempinä olenko oikeasti homo, joka etsii kulissia? Olinko koulukiusattu? Olenko hyväksikäytetty? Tai olenko uskovainen?
Toki monet ovat edenneet sujuvasti asiasta toiseen, vaikka vastaukseni olisi saattanut yllättääkkin heidät. (En ihmettele yllättäisi minutkin, jos joku kertoisi omaavansa samantapaisen parisuhdehistorian kuin, mitä minä, vaikka en pidäkään sellaista mahdittomana).
Mutta kun kuitenkin näitä ennkkoluuloja kohtasi jossain vaiheessa tarpeekseni, niin mietin ohi kiitävän hetken, että pitäisikö minun valehdella jatkossa?
Mutta miksi niin tekisin? Mitä se muuttaisi? Tai kuka ja tai millainen ihminen haluaa perustaa oman elämänsä valheelle?
Minä en halua.
Siksi sanon nyt vinkkinä Ap. että älä kysy mitään sellaista johon et itse pystyisi tai haluaisi vastata rehellisesti.
Kannattaa myös, ehkä miettiä vähän sitä mitä kysymyksellään hakee. Kysyykö lämpimikseen vai onko asialla oikeasti isompikin merkitys - Ja mitä siihen vastaisi/ kertoisi itse
On vähän tylsää, jos treffeistä tulee tilanne joka muistuttaa kyselytuntia, jossa toisen roolina on kysellä ja toisen vastata.
Jos mietitään tilannetta jossa tutustun potentiaaliseen kumppaniin, melkein mitä tahansa voi minulta kysyä, jos vain kysyy asiallisesti. Seksijutut ovat tosin sellaisia joista kyselemistä heti alkuun en katso hyvällä.