Työssäkäynti on helvettiä jännittämisen vuoksi
Työ on raskasta muutenkin ja sen lisäksi jännitän työpaikalla paljon, erityisesti sosiaalisissa tilanteissa. Jännitän ja ahdistun jo etukäteen kaikkia kahvi - ja lounastaukoja, palavereja tai ylipäänsä sitä että on ihmisten kanssa tekemisissä, olen todella ahdistunut ja jännittynyt näissä tilanteissa. Punastun usein ja täysin syyttä, mikä on noloa ja mietin näitä tilanteita paljon jälkikäteenkin, koska ne ärsyttävät. Hikoilun vuoksi voin pitää vain mustia, tiettyjä vaatteita. Olen jo ihan aikuinen ja työelämässä ollut monia vuosia. Olen aina ollut jännittäjätyyppi, mutta jotenkin sen kanssa pärjännyt paremmin ja huonommin kuten nyt. Oireet ovat pahentuneet jostakin syystä. Olen työpäivien jälkeen aivan poikki. Mulla on propral käytössä mutta tuntuu ettei sekään auta. Harrastan liikuntaa ja tuntuu välillä raskaalta sitten kun on ottanut propralia päivällä ja syke ei nouse esim juoksulenkillä. En tiedä enää mitä tehdä ja mikä avuksi, mikä olisi parasta. Elämä on niin raskasta näin.
Kommentit (49)
Sama täällä. Jos tuntuu, että pelkkä Propral auta, niin käy juttelemassa asiasta työterveydessä. On muitakin vaihtoehtoja, ei tuosta tarvitse turhaan kärsiä, kun hoitokeinojakin on.
Pystytkö tekemään yhtään etätöitä? Itselläni niiden tekeminen on pelastanut paljon. Kerran tai pari viikossa jaksaa tavata ihmisiä työpaikalla ja mennä noihin sosiaalisiin tilanteisiin, mutta jos joka päivä pitäisi käydä toimistolla, niin en varmaan mitään muuta jaksaisikaan tehdä.
Eipä tuohon ole muuta ratkaisua kuin psyykkisen avun etsintä työterveydestä ja työn jatkaminen. Tai sitten keksit itsellesi yritysidean tai työn, jossa voit tienata elantosi yksin kotona kohtaamatta ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jatkat jos asiat ei kunnossa työpaikalla ja kärsit. Vika ei ole aina sinussa, vaikka sä etsit pelkästään itsestäsi vikaa. Haluaisitko vaihtaa alaa, paikkaa tai ympäristöä. Lomaa? Ehkei siellä ole huomioitu ihmisten tuntemuksia ja tarpeita riittävästi. Osalle ei sovi ollenkaan nuo työpaikat. Ja jos ei voi keskustelulla muuttaa mitään, ettei kukaan uskalla ottaa esille tai firmaa ei kiinnosta vai onko sitten kunta / valtio tms. Pitäisikö sun miettiä omaa hyvinvointia ensin ja miettiä vaihtoehtoa jostain. Kirjoittaa paperille jotain.
Olen miettinyt uuden työpaikan etsimistä mutta en tiedä mihin haluaisin. Nykyisessä työssä mulla on lisäksi hyvät edut ja palkka mitkä myös vaikuttaa. Lomat auttavat oloa, mutta koen ne lähinnä tekohengityksenä tilanteeseen. Kiitos vastauksesta, olen itsekin miettinyt paljon mitä elämältäni haluan ja kuinka lisätä omaa hyvinvointia. Pitänee jatkaa sitä vielä jos tulisi jotain ideoita. Ap
Aloita masennuslääkitys pienellä annoksella. Vähentää itsetarkkailua.
Mene eri aikaan tauolle kun muut tai jos on joku hyvä työkaveri niin sen kanssa. Tai istut mukana, kuuntelet mitä muut höpisevät, välillä hymyilet. Kysyt höpöttäjoltä jotain, ne tykkää kun saavat olla äänessä. Ja usein kaikki ajattelee vaan itsejään.
Apteekista kunnon dödö, ei ainakaan haise. Joe blascoa naamaan, ei näy punastus.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Jos tuntuu, että pelkkä Propral auta, niin käy juttelemassa asiasta työterveydessä. On muitakin vaihtoehtoja, ei tuosta tarvitse turhaan kärsiä, kun hoitokeinojakin on.
Pystytkö tekemään yhtään etätöitä? Itselläni niiden tekeminen on pelastanut paljon. Kerran tai pari viikossa jaksaa tavata ihmisiä työpaikalla ja mennä noihin sosiaalisiin tilanteisiin, mutta jos joka päivä pitäisi käydä toimistolla, niin en varmaan mitään muuta jaksaisikaan tehdä.
Mulle sopisi etätyöt mutta työnkuva on sellainen että en oikein pysty. Ehkä pitää harkita sitä työterveyteen hakeutumista.. Ap
Ihan vinkkinä, mieti asioita ja lakkaa välittämästä asioista. Kun et välitä, niin ei jännitä.
Tämä kuulostaa yksinkertaiselta mutta se on totta (omalla kohdallani testattu). Et ole vain oikeasti sisäistänyt että asioilla tai ihmisten mielipiteillä ei ihan oikeasti ole väliä.
Mä en osaa luonnollisesti muille puhua. Muutenkin työpaikalla ilmapiiri on hoviporukka plus muu porukka. Ja taas oli hoviporukan jäsenelle kakkua yms herkkuja ennekuin jäi lomalle meille ei hoviporukalle ei kerrottu että olis kakkua jos haluaa, ne ahneet ja lihavat hetki kaiken! Me muut eli ei hoviporukka oltiin työmaalla. Ja yksi esimerkki vain tuo miten pskaa on että ei arvosteta meitä työntekijöitä. Ei mulle ainakaan kukaan ostanut konditoriosta kakkua yms herkkua kun täytin pyöreitä tai kun jäin lomalle. Eikä puhettakaan että tuollakaan pyrittäisiin korjaamaan työilmapiiriä.
Pystyisitkö tekemään lyhennettyä työviikkoa? Tai lyhyempiä työpäiviä?
Omasta jaksamisesta kannattaa kyllä huolehtia, ettet ihan loppuun pala. Sieltä pohjalta on vaikea kavuta takaisin ylös.
Lääkkeet. Propral säännöllisesti ja bentsot tarvittaessa. Minulla on sama ongelma kuin sinulla ja vaikka se on vuosien aikana vähän helpottanut, ei se ole kokonaan poistunut ja olen ollut noiden lääkkeiden varassa. Ilman niitä olisin työkyvytön.
Mene hypnoosoitavaksi (miten tää sana taipuu?!!) niin voit päästä eroon punastelusta. Sitten helpottaa kaikki muutkin.
Jännitin ennen tosi paljon ja sitten yksi päivä vain väsyin jännittämiseen. Punastelen edelleen, mutta se menee ohi parin minuutin kuluessa. Nyt voin keskittyä paremmin työn sisältöön.
Mitä sen väliä punastuuko tai hikoileeko? Meitä on monenlaisia ihmisiä. Suosittelen terapiaa. Luot itse jännittämisen miettimällä asioita, jotka ei oikeasti ole niin kauheita.
Vierailija kirjoitti:
Mene hypnoosoitavaksi (miten tää sana taipuu?!!) niin voit päästä eroon punastelusta. Sitten helpottaa kaikki muutkin.
Onko kellään tästä kokemuksia että olisi auttanut? Ap
Hei,
Minulla ei valitettavasti ole tarjota mitään ratkaisuja, mutta tuo kuvailusi kuulostaa hyvinkin tutulta.
Haluaisitko kertoa minkä ikäinen olet, kuinka kauan olet ollut tietoinen tästä vaivasta ja onko sinulla mitään teorioita miksi se on iskenyy juuri sinuun?
Sama vika. Olen jo nelikymppinen ja tämä alkoi lukiossa aivan yllättäen. Ei mene ohi, vaikka miten altistaisi itseään... Vie todella paljon voimia.
Akeudu esim tuntemattomien ihmisten seuraan, helpompaa kuin tuttujen, mutta on terapeuttista. Kahvilat, eri tapahtumat jne. Hitaasti etene...
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen väliä punastuuko tai hikoileeko? Meitä on monenlaisia ihmisiä. Suosittelen terapiaa. Luot itse jännittämisen miettimällä asioita, jotka ei oikeasti ole niin kauheita.
Älä nyt ota tätä riidanhaluisena kommenttina, mutta aidosti kysyisin, että kärsitkö itse ylenpalttisesta punastelusta ja hikoilusta?
Sosiaaliseen ahdistukseen saa apua terapiasta ja lääkkeistä.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliseen ahdistukseen saa apua terapiasta ja lääkkeistä.
Oletteko te muut kokeneet saavanne apua terapiasta ja/tai lääkkeistä?
No tietysti varsinkin vahvat lääkkeet auttavat oireisiin, mutta onko auttaneet itse vaivaan?
En pyri väittämään, ettei mikään auta ketään, mutta minua kiinnostaisi tietää miten muut ovat asian kokeneet?
Itse en saanut apua terapiasta enkä lääkkeistä, mutta olen oppinut tulemaan vaivan kanssa jollain tavalla toimeen.
Miksi jatkat jos asiat ei kunnossa työpaikalla ja kärsit. Vika ei ole aina sinussa, vaikka sä etsit pelkästään itsestäsi vikaa. Haluaisitko vaihtaa alaa, paikkaa tai ympäristöä. Lomaa? Ehkei siellä ole huomioitu ihmisten tuntemuksia ja tarpeita riittävästi. Osalle ei sovi ollenkaan nuo työpaikat. Ja jos ei voi keskustelulla muuttaa mitään, ettei kukaan uskalla ottaa esille tai firmaa ei kiinnosta vai onko sitten kunta / valtio tms. Pitäisikö sun miettiä omaa hyvinvointia ensin ja miettiä vaihtoehtoa jostain. Kirjoittaa paperille jotain.