Työssäkäynti on helvettiä jännittämisen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Jos tuntuu, että pelkkä Propral auta, niin käy juttelemassa asiasta työterveydessä. On muitakin vaihtoehtoja, ei tuosta tarvitse turhaan kärsiä, kun hoitokeinojakin on.

Pystytkö tekemään yhtään etätöitä? Itselläni niiden tekeminen on pelastanut paljon. Kerran tai pari viikossa jaksaa tavata ihmisiä työpaikalla ja mennä noihin sosiaalisiin tilanteisiin, mutta jos joka päivä pitäisi käydä toimistolla, niin en varmaan mitään muuta jaksaisikaan tehdä.

Ei etätyö välttämättä auta, muuta kuin että se jännittäminen siityy taas uusiin tilanteisiin. Itse teen etätyötä ja silti jännitän esim.teams-palaveria enemmän kuin jos se olisi fyysinen palaveri toimistossa. Jännittäminen alkaa jo edellisinä päivinä joten on ihan suhteetonta että parin tunnin takia menee pari päivää pilalle.

Suosittelen lämpimästi työterveyteen menemistä ja avun hakemista. Itse joskus kuvittelin, että en halua lääkkeitä esiintymisjännitykseen, vaikka jännitin esitelmiä jopa viikkoja etukäteen, tärisin ja tuskin pystyin hengittämään esiintymistilanteissa. Menin kuitenkin lääkärille, kerroin tilanteen ja sen, että haluaisin pärjätä ilman lääkitystä. Lääkäri totesi samantien, että ei kannata, tuohon on olemassa hyvin toimivia lääkkeitä ja niistä saa valtavasti apua. Niiden käyttö on myös hyvin yleistä.

Lääkäri oli oikeassa, olisi pitänyt käydä jo paljon aikaisemmin hakemassa apua. Enää en jännitä etukäteen ollenkaan ja esiintymitilanteetkin sujuvat ihan mallikkaasti.

Tiedän miten kamalalta tuollainen tuntuu, mutta älä pelkää avun hakemista.

Itse vaihdoin samasta syystä alaa kokonaan. Palkka tippui puolella , mutta ei enää ahdista ja itketä tai jännitä ja pelota.

Turvaudu jeesukseen älä lääkkeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en osaa luonnollisesti muille puhua. Muutenkin työpaikalla ilmapiiri on hoviporukka plus muu porukka. Ja taas oli hoviporukan jäsenelle kakkua yms herkkuja ennekuin jäi lomalle meille  ei hoviporukalle ei kerrottu että olis kakkua jos haluaa, ne ahneet ja lihavat hetki kaiken! Me muut eli ei hoviporukka oltiin työmaalla. Ja yksi esimerkki vain tuo miten pskaa on että ei arvosteta meitä työntekijöitä. Ei mulle ainakaan kukaan ostanut konditoriosta kakkua yms herkkua kun täytin pyöreitä tai kun jäin lomalle. Eikä puhettakaan että tuollakaan  pyrittäisiin korjaamaan työilmapiiriä.

Monesti ihan se pyöreitä täyttävä tai lomalle jäävä voi tuoda jotain herkkuja. Näin ainakin omassa työpaikassani. Eikä niistä etukäteen mitään tiedotuskampanjaa järjestetä. Ne riittävät niin monelle kuin riittävät. Turha siitä on märistä ja uhriutua, jos ei jotain kakunpalasta ehtinyt saada. Tuollainen vinkujan asenne luo harvinaisen ilävää ilmapiiriä. "Yyyy, miks minä en saanut pullaa?"

Minä käytin yliopisto-opiskelujen aikana bentsoja. Työelämässä en ole tarvinnut bentsoja, joskus työkavereiden seurassa jännitän, mutta useimmiten työkaverit vain ärsyttävät minua- seura ei voisi vähempää kiinnostaa.

Olen itse kärsinyt jännittämisestä. Olin alalla, mikä oli kilpailtu ja sain koko ajan pelätä työpaikkani puolesta. Aloin oireilemaan ja tuli mielialojen vaihteluita. Lopulta oli pakko käydä lääkärissä. Se ei tuntunut auttavan. Yritin muuttaa itseäni koko ajan, että jaksaisin paremmin. Menin kuntoryhmään ja tein ruokavaliomuutoksia. (Kalliita kaikki treinerit ym.) Kun tapahtui kuolemantapauksia, nostin tassut pystyyn. Minut irtisanottiin. Kuopasta oli vaikea nousta ylös. Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisi pitänyt aiemmin esim. irtisanoutua, mutta olin rahan takia siellä. Hain eri paikkoihin, mutta en päässyt. (yhteen paikkaan olisin päässyt, mutta työympäristö oli tosi ahdas ym.). Nyt olen opiskellut uutta alaa. Sekin on rankkaa, kun joutuu kitkuttelemaan ja se on 8 h päivässä istumista koneella tai koulussa tehdään harjoitteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jatkat jos asiat ei kunnossa työpaikalla ja kärsit. Vika ei ole aina sinussa, vaikka sä etsit pelkästään itsestäsi vikaa. Haluaisitko vaihtaa alaa, paikkaa tai ympäristöä. Lomaa? Ehkei siellä ole huomioitu ihmisten tuntemuksia ja tarpeita riittävästi. Osalle ei sovi ollenkaan nuo työpaikat. Ja jos ei voi keskustelulla muuttaa mitään, ettei kukaan uskalla ottaa esille tai firmaa ei kiinnosta vai onko sitten kunta / valtio tms. Pitäisikö sun miettiä omaa hyvinvointia ensin ja miettiä vaihtoehtoa jostain. Kirjoittaa paperille jotain. 

Olen miettinyt uuden työpaikan etsimistä mutta en tiedä mihin haluaisin. Nykyisessä työssä mulla on lisäksi hyvät edut ja palkka mitkä myös vaikuttaa. Lomat auttavat oloa, mutta koen ne lähinnä tekohengityksenä tilanteeseen. Kiitos vastauksesta, olen itsekin miettinyt paljon mitä elämältäni haluan ja kuinka lisätä omaa hyvinvointi

Ap, onko siellä työpaikallasi ikäviä ihmisiä töissä? 

Vierailija kirjoitti:

Mene hypnoosoitavaksi (miten tää sana taipuu?!!) niin voit päästä eroon punastelusta. Sitten helpottaa kaikki muutkin.

...hypnotisoitavaksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sen väliä punastuuko tai hikoileeko? Meitä on monenlaisia ihmisiä. Suosittelen terapiaa. Luot itse jännittämisen miettimällä asioita, jotka ei oikeasti ole niin kauheita. 

Älä nyt ota tätä riidanhaluisena kommenttina, mutta aidosti kysyisin, että kärsitkö itse ylenpalttisesta punastelusta ja hikoilusta?

Edelleen vastaan, ettei ne haittaa muita. Toiset punastuu, toiset hikoilee, joillain jotain muuta. Ei noista kannata itselleen ongelmaa tehdä, kun ovat lopulta aika mitättömiä asioita. Luot vain sitä jännittämistä itse itsellesi. 

Tarkoitat hyvää, kiitoksia siitä. Totta on sekin, että juuri tuollaista ajatusmallia pitää yrittää juurruttaa itseensä ns. hyvinä hetkinä.

Silloin kun sellainen ahdistuskohtaus on päällä, koko maailma romahtaa aika tarkalleen sen ahdistuksen kokoiseksi. Ei siinä oikeastaan ole edes huolissaan siitä mitä muut asiasta ajattelevat. Haluaisi vain epätoivoisesti pakoon siitä tilanteesta tai niistä tunteistaan. Siksi näitä tilanteita ehdollistuu kammoksumaan jo ennalta.