Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäynti on helvettiä jännittämisen vuoksi
13.07.2024 |
Työ on raskasta muutenkin ja sen lisäksi jännitän työpaikalla paljon, erityisesti sosiaalisissa tilanteissa. Jännitän ja ahdistun jo etukäteen kaikkia kahvi - ja lounastaukoja, palavereja tai ylipäänsä sitä että on ihmisten kanssa tekemisissä, olen todella ahdistunut ja jännittynyt näissä tilanteissa. Punastun usein ja täysin syyttä, mikä on noloa ja mietin näitä tilanteita paljon jälkikäteenkin, koska ne ärsyttävät. Hikoilun vuoksi voin pitää vain mustia, tiettyjä vaatteita. Olen jo ihan aikuinen ja työelämässä ollut monia vuosia. Olen aina ollut jännittäjätyyppi, mutta jotenkin sen kanssa pärjännyt paremmin ja huonommin kuten nyt. Oireet ovat pahentuneet jostakin syystä. Olen työpäivien jälkeen aivan poikki. Mulla on propral käytössä mutta tuntuu ettei sekään auta. Harrastan liikuntaa ja tuntuu välillä raskaalta sitten kun on ottanut propralia päivällä ja syke ei nouse esim juoksulenkillä. En tiedä enää mitä tehdä ja mikä avuksi, mikä olisi parasta. Elämä on niin raskasta näin.
Kommentit (49)
Ap, samaistun aiheeseen. Olen kärsinyt siitä vuosikausia, välillä enemmän, välillä vähemmän. Etätyö ei ole työn luonteen vuoksi mahdollista.
Nuorena taisin luulla, että ikääntyminen helpottaa asiaa, mutta nyt yli nelikymppisenä huomaan, että vain osittain. Joitakin keinoja täytynee mun vielä kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta sellaista luontaistuotetta missä on aswagandhaa, eli rohtokoisaa. Esim. YA:sta tai luontaistuoteliikkeistä. Löydät tietoa googlaamalla. Olen kohtalontoverisi, minulla on myös ollut käytössä rauhoittava lääke mutta haluan pitää rajaa sen käytössä ja ehkä päästä eroon. Aina pelko, että lääkäri ei enää kirjoita lääkettä. Lääkärit vaihtuu, heissä eri tavoin suhtautuvia.Täytyy olla jokin muu menetelmä siis käytössä. Voit myös pyytää lääkäriä kirjoittamaan lääkkeen ahdistukseen ja pysyä sitten niissä käyttörajoissa mitkä annetaan.
Voit ihan noilla sanoilla kertoa lääkärille, mitä tunnet ja kirjoitit otsikossa, mikäli haet lääkäriltä ahdistukseen lääkkeen. Tilanteesi kuullostaa vaikealta ja niin elämänlaatua haittaavalta, että luulisi sinun saavan avun. Propral auttaa vain vähän ja niinkuin sanoit olo voi tuntua raskaalta, moni muukin valittanut tuota ettei lenkkeilystä saa mitään tuon lääkkeen aiheuttaman sykkeen laskun vuoksi. Propral ei ole myöskään varsinainen ahdistukseen tehoava lääke. Toivotan sulle kaikkea hyvää!
Kannattaa pitää pullo pukuhuoneen vaatekaapissa...välillä pienet "hömpsyt"..kyllä se sitten siitä..
Vierailija kirjoitti:
Osta sellaista luontaistuotetta missä on aswagandhaa, eli rohtokoisaa. Esim. YA:sta tai luontaistuoteliikkeistä. Löydät tietoa googlaamalla. Olen kohtalontoverisi, minulla on myös ollut käytössä rauhoittava lääke mutta haluan pitää rajaa sen käytössä ja ehkä päästä eroon. Aina pelko, että lääkäri ei enää kirjoita lääkettä. Lääkärit vaihtuu, heissä eri tavoin suhtautuvia.Täytyy olla jokin muu menetelmä siis käytössä. Voit myös pyytää lääkäriä kirjoittamaan lääkkeen ahdistukseen ja pysyä sitten niissä käyttörajoissa mitkä annetaan.
*...ashwagandha ja rohtokoiso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa muuta sanoa kuin tsemppiä ap:lle. Itse olen nepsy ja valitettavasti aika yliherkkä plus vedän puoleeni kiusaajia. Monesti meininki on yltynyt joukolla kiusaamiseksi. Onneksi en ole enää työelämässä. Valitettavasti inhottavien ihmisten kanssa joutuu olemaan tekemisissä erityisesti nettipalstoilla ja tietenkin kun on tiettyjen sukulaisten kanssa tekemisissä. Sanoisin että sinunkin ahdistuksesi kumpuaa siitä, että olet herkkä, eikä ihmisten inhottavuuspuuskia voi ennustaa. Ihmiset eivät käyttäydy johdonmukaisen ystävällisesti ja se on ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliseen ahdistukseen saa apua terapiasta ja lääkkeistä.
Oletteko te muut kokeneet saavanne apua terapiasta ja/tai lääkkeistä?
No tietysti varsinkin vahvat lääkkeet auttavat oireisiin, mutta onko auttaneet itse vaivaan?
En pyri väittämään, ettei mikään auta ketään, mutta minua kiinnostaisi tietää miten muut ovat asian kokeneet?
Itse en saanut apua terapiasta enkä lääkkeistä, mutta olen oppinut tulemaan vaivan kanssa jollain tavalla toimeen.
En ole saanut mitään kunnollista apua. Ainut mikä voisi auttaa, olisi se että saisin mielekkäitä ihmissuhteita elämääni, niin että ihmiset tukisivat itsetuntoni kehittymistä normaalille tasolle. Niin tuskin tulee käymään. Kuka haluaa ryhtyä herkän jännittäjän tsemppariksi? Ei kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliseen ahdistukseen saa apua terapiasta ja lääkkeistä.
Oletteko te muut kokeneet saavanne apua terapiasta ja/tai lääkkeistä?
No tietysti varsinkin vahvat lääkkeet auttavat oireisiin, mutta onko auttaneet itse vaivaan?
En pyri väittämään, ettei mikään auta ketään, mutta minua kiinnostaisi tietää miten muut ovat asian kokeneet?
Itse en saanut apua terapiasta enkä lääkkeistä, mutta olen oppinut tulemaan vaivan kanssa jollain tavalla toimeen.
En ole saanut mitään kunnollista apua. Ainut mikä voisi auttaa, olisi se että saisin mielekkäitä ihmissuhteita elämääni, niin että ihmiset tukisivat itsetuntoni kehittymistä normaalille tasolle. Niin tuskin tulee käymään. Kuka haluaa ryhtyä herkän jännittäjän tsemppariksi? Ei kukaan.
Hei,
Oma kokemukseni: Minullakin on ollut aina heikko itsetunto ja nuoruudessa oli huopatossumenoa parisuhderintamalla. Kavereita on kuitenkin ollut riittävä määrä. Kaverit ovat aina hyväksyneet minut sellaisena kuin olen ja monet heistäkin ovat aika ihmisarkoja.
Lähemmäs kolmekymppisenä sain kuitenkin naisystävän, joka ei varmastikaan halunnut miksikään tsemppariksi, mutta piti minusta riittävästi, etteivät ne minun huonot puoleni olleet esteeksi.
Ei se parisuhdekaan itsetuntoa parantanut, vaikka etukäteen varmaan niin kuvittelinkin. Sellainen vaikutus parisuhteella kuitenkin on, että arjesta tulee siedettävämpää kun on joku jonka kanssa voi puhua kaikesta ja jota voi tarpeen tullen halata.
Yritä olla välittämättä, keskity työhön. Ja muista et olet juuri hyvä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet. Propral säännöllisesti ja bentsot tarvittaessa. Minulla on sama ongelma kuin sinulla ja vaikka se on vuosien aikana vähän helpottanut, ei se ole kokonaan poistunut ja olen ollut noiden lääkkeiden varassa. Ilman niitä olisin työkyvytön.
Tälläiset lääkitetyt näkyy työpaikalla kauas, sori, se vaan lisää henkilön omituisuutta. Itse olin ystävä sellaisen kanssa. Huomasin, miten hänen sanansa takeltelivat aamuisin. Puhetyyli oli hidas. Hän oli siis työharjoittelijana, minä työntekijänä. Ennustan, että häntä ei tullaa palkaamaan. Ja juuri sen takia, että ne lääkkeet vaikuttaa hänen olemukseensa. Painotan vielä, olin ystävällinen sille henkilölle, juttelin hänen kanssa silloin- tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Jos tuntuu, että pelkkä Propral auta, niin käy juttelemassa asiasta työterveydessä. On muitakin vaihtoehtoja, ei tuosta tarvitse turhaan kärsiä, kun hoitokeinojakin on.
Pystytkö tekemään yhtään etätöitä? Itselläni niiden tekeminen on pelastanut paljon. Kerran tai pari viikossa jaksaa tavata ihmisiä työpaikalla ja mennä noihin sosiaalisiin tilanteisiin, mutta jos joka päivä pitäisi käydä toimistolla, niin en varmaan mitään muuta jaksaisikaan tehdä.
Ei etätyö välttämättä auta, muuta kuin että se jännittäminen siityy taas uusiin tilanteisiin. Itse teen etätyötä ja silti jännitän esim.teams-palaveria enemmän kuin jos se olisi fyysinen palaveri toimistossa. Jännittäminen alkaa jo edellisinä päivinä joten on ihan suhteetonta että parin tunnin takia menee pari päivää pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vinkkinä, mieti asioita ja lakkaa välittämästä asioista. Kun et välitä, niin ei jännitä.
Tämä kuulostaa yksinkertaiselta mutta se on totta (omalla kohdallani testattu). Et ole vain oikeasti sisäistänyt että asioilla tai ihmisten mielipiteillä ei ihan oikeasti ole väliä.
Muuten , ei se aivan noin yksinkertaista ole lainkaan teoriassa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää pullo pukuhuoneen vaatekaapissa...välillä pienet "hömpsyt"..kyllä se sitten siitä..
Tuo nyt on vihoviimeinen neuvo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen väliä punastuuko tai hikoileeko? Meitä on monenlaisia ihmisiä. Suosittelen terapiaa. Luot itse jännittämisen miettimällä asioita, jotka ei oikeasti ole niin kauheita.
Älä nyt ota tätä riidanhaluisena kommenttina, mutta aidosti kysyisin, että kärsitkö itse ylenpalttisesta punastelusta ja hikoilusta?
Edelleen vastaan, ettei ne haittaa muita. Toiset punastuu, toiset hikoilee, joillain jotain muuta. Ei noista kannata itselleen ongelmaa tehdä, kun ovat lopulta aika mitättömiä asioita. Luot vain sitä jännittämistä itse itsellesi.
Voi miten täysin alottajasta löydän itseni , eikä edes ollut tietoa että voisi olla mitään "tukea" lääkkeistä. Esim. ruokailu tilanteet helpotti kesä aikaan kun oli mahdollisuus mennä ulos syömään eväänsä. Kammottavinta toisten ivailut , nehän vielä pahentaa oloa ja enemmän ja enemmän pyrkii eristäytymään. Itseni kohdalta en valitettavasti kykene antamaan enkä jakamaan sinulle mitään neuvoja asian kanssa pärjäämiseen. Itsestäni olen huomannut miten iloisesta ja seurallisesta ihmisestä kehittyy ajan kanssa valitettavasti melkoinen erakko. Sydämestäni toivotan sinulle asiasi kanssa kuitenkin kaikkea mahdollista hyvää🤗🤗🤗
Ei tauoilla tarvitse puhua kenenkään kanssa. Omalla työpaikallani enemmistö on tauoilla hiljaa vain omien ajatustensa kanssa, selaavat puhelinta, syövät rauhassa lounasta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliseen ahdistukseen saa apua terapiasta ja lääkkeistä.
Oletteko te muut kokeneet saavanne apua terapiasta ja/tai lääkkeistä?
No tietysti varsinkin vahvat lääkkeet auttavat oireisiin, mutta onko auttaneet itse vaivaan?
En pyri väittämään, ettei mikään auta ketään, mutta minua kiinnostaisi tietää miten muut ovat asian kokeneet?
Itse en saanut apua terapiasta enkä lääkkeistä, mutta olen oppinut tulemaan vaivan kanssa jollain tavalla toimeen.
En ole saanut mitään kunnollista apua. Ainut mikä voisi auttaa, olisi se että saisin mielekkäitä ihmissuhteita elämääni, niin että ihmiset tukisivat itsetuntoni kehittymistä normaalille tasolle. Niin tuskin tulee käymään. Kuka haluaa ryhtyä herkän jännittäjän tsemppariks
🤗🤗👍👍🚶🚶👩👨👩👨
Vierailija kirjoitti:
Ei tauoilla tarvitse puhua kenenkään kanssa. Omalla työpaikallani enemmistö on tauoilla hiljaa vain omien ajatustensa kanssa, selaavat puhelinta, syövät rauhassa lounasta...
Näin on sinulla , mutta......
Olen myös jännittäjä. Alan takellella sanoissani, punastun ja hikoilen. Olen käynyt terapiassa juttelemassa tästä(kin) ja oivaltanut, että niin inhottavalta kuin se tuntuukaan, niin loppujen lopuksi se on vain tunne. Hikoilen, änkytän ja punastuttaa - mutta mikään ei romahda ympäriltä, vuoret eivät siirry, eikä kukaan ole kommentoinut ulospäin näkyviä jännityksen oireita yhtään mitenkään. Nykyään jännityksen tuomat oireet hälvenevät nopeammin, vaikka onhan ne toki kiusallisia.
En suosittele.