Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään muun äiti "paikkojen oikoja"? Eli siivoilee .
22.02.2011 |
teillä kotona, oikoo toisten vaatteita ym
Minua on alkanut hirveästi kiusata äitini tapa näpertää koko ajan siisteyden eteen. Omassa kodissaan puunatkoon vaikka yötä päivää, mutta inhottaa kun meilläkin äiti alkaa ensimmäisenä kerätä leluja, pyyhkiä pöytää, järjestellä kirjahyllyä ja oikoa mattojen hapsuja.
Olen miettinyt, miten ottaisin asian esille. Ajattelin kysyä äidiltä, miltä hänestä tuntuisi, jos joku tulisi suoristamaan hänen kaulustaan tai oikomaan paidan helmaa. Minusta kyse on yhtä henkilökohtaisesta asiasta.
Sitten tajusin, että äitihän oikoo myös niitä vaatteita! :( Hän esim. keräilee toisten paidoilta irtohiuksia ja vie niitä roskiin. Hän myös kiinnittää auenneita nappeja, yrittää oikoa ryppyjä ym.
Eipä taida siis tällainen vertaus auttaa.
Onko kenenkään muun äiti tällainen ja miten olette puuttuneet asiaan, jos se vaivaa?
Kommentit (16)
äitini ei ole tullut meille edes kylään muuta kuin lasteni ristiäisiin, lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkkäilen koko ajan jotain, meillä on siis aina suht siistiä.
Siksi äidin ei tarvitse, omassa kodissaan varmaan on myös, koska sielläkin aina paikat järjestyksessä.
Jos alkaisit sen kotona siivoamaan paikkoja.
Minun äiti on samanlainen! Koitan sanoa, eikä se tajua. Voisin kokeilla seuraavaksi ihan sanoa että miltä tuntuu jos joku alkaa niillä siivoamaan paikkoja.
Olen koittanut ajatella että ehkä äiti ajattelee auttavansa ja olevansa hyödyllinen.
Mutta minustakin se on sekoontumista, arvostelua.
Kerran kun oltiin veljellä kylässä niin haukkui minulle ihan suoraan autossa miehen vaimo, tämä kun ei ole siisti!
-Ja minä yhtä paha (mutta ei sitä minulle sanonut).
Meillä molemmilla on pieniä lapsia ja itse en muista leikkejä joissa äiti olisi ollut mukana: hänelle on AINA ollut tärkeämpää että koti on siisti.
Tämän varmasti sanon kun riittävästi äitiäni seuraan.
Minun äitini on pitkälti samanlainen kuin ap:n. Hän siivoaa, koska häntä ahdistaa olla siivoamatta. Pitää koko ajan olla tehokas - laiskottelu on syntiä.
Ahdistusta kuvaa hyvin esim. seuraava tilanne: Äiti tuli meille kerran käymään, ja lapset askartelivat keittiössä. Lattialla oli askartelusta pudonnutta paperisilppua.
Äiti huudahti tuskastuneena: "Voi missä teillä on harja ja rikkalapio? Mua niin kiusaa noi roskat!"
Kommentoin tuohon, että koettaa nyt vain kestää, ei niitä nyt ruveta siivoamaan kesken kaiken. Onneksi äiti ymmärsi yskän. Olen kyllä muulloinkin sanonut hänelle aika suoraan tästä asiasta. Auttaa saa, mutta toivon että asioista sovitaan ja kysytään lupa. Höösääminen ja puuttuminen on vain ärsyttävää.
mutta minä olen:( Sekä äitini, että siskojeni kodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini rupeaa meillä heti tiskaamaan (vaikka on tiskikone), pyyhkimään keittiötasoa ja kyselemään että "mihin tää esine kuuluu" jne, jotta voi kiikuttaa niitä ympäri taloa.
Tässä tapauksessa kyse on äidin itsensä mielestä varmasti auttamishalusta, mutta mä sanon että kyse on neuroosista, että pakko olla jatkuvasti tekemässä jotain (mania löytyy myös, ihan diagnoosina).
Muuten voisin asian kanssa elää, mutta kun äiti tekee kaiken hutiloiden ja tuhoaa enemmän kuin saa aikaan.
Pari kertaa olen asiasta tiuskassut, kun äiti esim. pyyhkii karhunkielellä puutasoa (naarmuuntuu ja tulee vaaleampia läiskiä), rapsuttaa raivokkaasti veitsellä likaa teflonpannun pinnasta taikka raahaa painavia esineitä lattiaa pitkin naarmuttaen.
Itse hän kuvittelee olevansa siis avuksi.
Paha mieli tulee, kun en haluaisi loukata ihmistä joka luulee auttavansa, mutta kun nätillä pyynnöllä ei saa tuota loppumaan.
Sitten lopulta se menee siihen että "ÄITI LOPETA HETI, SÄ RIKOT SEN!"
Kerran kun oltiin veljellä kylässä niin haukkui minulle ihan suoraan autossa miehen vaimo, tämä kun ei ole siisti!
Äiti haukkuu minulle veljen vaimoa liiasta sotkuisuudesta. Toisen veljen vaimoa taas ylistetään, koska hän on niin säntillinen ja siisti... Noh, minusta tämä säntillinen vaimo on vähintään yhtä paha kontrollifriikki kuin äitikin...
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku hyvää hyvyyttään auttaa ja te valitatte!
Kyllä meilläkin äiti järjestelee ja ei tulisi mieleenikään sanoa että lopeta. Se on se tapa osoittaa välittämistä. Lisäksi sen sukupolven ihmiset ovat tuolaisia, se järjestely on sisäänrakennettu juttu.
Apua mitä marmattajia.
Kun hän tuli käymään, meni ensi töikseen laittamaan silitysraudan töpselin seinään, sitten vasta riisui päällystakin =)
Myöskin siivoili ja järjesteli koko ajan ja pisti isänikin imuroimaan ja perunoita kuorimaan.
Hän halusi auttaa, kun ajatteli että minulla on pienten lasten kanssa muutenkin kädet täynnä työtä.
En ottanut nokkiini vaan olin iloinen avusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta lasten asioihin puuttuminen raivostuttaa! Jos olemme vaikka metsäretkellä, niin äiti komentaa lapsia ihan koko ajan: Älkää menkö sinne, älkää koskeko,varo nyt vähän, pois sieltä kiveltä...
Ruokapöydässä: Istu suorassa, älä murusta, otatko maitoa, otatko leipää, älä murusta, katso nyt kun sotkit, otatko salaattia, älä tiputtele niitä tomaatteja...
Pukemistilanteessa: Pistäpäs nyt ne housut jalkaan, kengät jalkaan nyt, kato nyt meni paita väärinpäin, laitapas nyt töpinäksi, nyt mummia ärsyttää kun tässä kestää, kuulitko, kengät jalkaan...
Ymmärrän hätätilanteeseen puuttumisen, mutta ei koko aikaa tarvitse ohjeistaa!
ja asiasta sanomalla olen saanut hänet vain loukkaantumaan ja haukkumaan minua kummalliseksi ja omituiseksi kun en halua ottaa vastaan apuansa.
Kotonaan on ihan samanlainen.
Hänellä käy kerran viikossa siivooja tekemässä viikkosiivousta. Ennen siivoojan tuloa äitini tekee perusteellisen siivouksen, sillä 'ei se siivooja kunnolla osaa siivota'. Sitten kun siivooja on lähtenyt, pyyhkii äitini vielä kaikki pinnat uudestaan ja imuroi, kun 'ei se siivooja siivonnut kunnolla'.
Hän siivoaa kotonaan muutenkin päivittäin.
Lapsia hän ei ole koskaan hoitanut yhtä innokkaasti kuin siisteyttä.
Esim. minua sisaruksiani ei koskaan opettanut pesemään hampaita tai neuvonut henkilökohtaisessa hygieniassa. Meillä kaikilla on todella paljon paikkoja hampaissa.
Yhdellä siskoistani oli lapsena silmälasit. Hänellä on hyvin huono näkö. Joskus yläasteella ollessaan hän lakkasi käyttämästä laseja kun hänelle ei ostettu uusia vaikka vanhat eivät enää sopineet hänelle. Äitini vaan ihmetteli, että 'jaa, Minna ei enää käytä silmälaseja'.
Siistiä meillä kuitenkin oli aina ö.ö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta anoppi kylläkin. Ei saa edes kenkiä jalastaan kun jo pitää hyökätä tiskipöydän kimppuun.
Meillä on ihan perussiistiä muutenkin, ja kun tiedän että anoppi on tulossa imuroin vielä varmuudeksi lattiat ja pyyhin pölyt ettei hänen tarvisisi hakea imuria kaapista. Kuitenkin löytää aina jonkun pölyhiukkasen jota varten pitää hakea rikkalapio ja rätti. Tiskipöydän pitää olla typötyhjä, muuten alkaa heti tiskata sitä yhtä kahvikuppia joka siellä saattaa olla. Saattaa ruveta lupaa kysymättä siivoamaan kaappeja, ja tsekkaa aina esim. postilaatikon ja tutkii mitä postia meille on tullut.
Minusta se on ihan tolkuttoman ärsyttävää ja loukkaavaa. Miksei hän voi istua keittiönpöydän ääressä kahvilla niin kuin muutkin ihmiset. Ei, pitää aina ruveta ähräämään jonkun nurkan kanssa. Jos ei löydä sisältä tekemistä, menee meidän puutarhaa tonkimaan. Tästä on puhuttu hänen kanssaan moneen oteeseen, mutta ei usko, on niin itsepäinen. En minäkään mene hänen kotonaan penkomaan kaappeja.
Toisen postien tutkiminen on sitten muuten kirjesalaisuuden loukkaus (ks. rikoslaki). Eli tuommoista ei tarvitse sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen postien tutkiminen on sitten muuten kirjesalaisuuden loukkaus (ks. rikoslaki). Eli tuommoista ei tarvitse sietää.
Jos ei avaa kirjeitä.
Ei, vaan tämä on minun koti ja täällä ei sekoilla siisteyden kanssa!
Jos ei äidille kelpaa, niin oma juttunsa. En halua apua! Olisi eri jos minä toivoisin apua.
Äitini myös sysää vanhoja tavaroitaan meille: verhoja, lakanoita, pyyhkeitä.. Ostaa itselleen uutta ja kiikuttaa vanhaa tänne.
Meillä on ikäeroa alle 30 vuotta, ei minun äiti mikään fossiili ole! Minäkin voisin tehdä tollasta muka muille teinilikoille suvussa? Höpöhöpö.
Kyllä minä saan marmattaa: tekeehän äitinikin niin! Luultavasti puhuu minustakin pahaa. Haukkuu kun olen niin sotkunen taloudenpitäjä, vaikka oikeasti tämä kaikki on inhoa siitä mitä lapsuus oli. Itse haluan olla lapsien kanssa, en puunata olemattomia!
5
Asiaa et voi ottaa puheeksi loukkaamatta jollain tasolla äitiäsi. Kannattaa varautua siihen henkisesti jos asia häiritsee niin paljon että haluat siihen puuttua.
Siitä ei ole kuitenkaan mitään takeita että millään puhumisella saisit sitä käytöstä loppumaan.