Mitä tarkoittaa tunnekylmä
Tätä sanaa käytetään nykyään paljon. Mutta mitä sillä tarkoitetaan?
Miten sitä mitataan?
Kommentit (19)
Otetaan kuvitteellinen esimerkki. Marketissa kaveriporukassa huulipuna päätyy lapsen laukkuun. Vartija huomaa, ottaa kiinni ja soittaa poliisit paikalle ja edelleen toisen vanhemman. Lapsi on niin poissa tolaltaan, että poliisikin uskoo tilanteen vahingoksi, edes lasua ei tule.
Kotona äiti kysyy järkyttyneeltä teiniltä, mitä tapahtui. Äidillä on todella paha olo siitä miten huonosti lapsi voi. Lapsen itkuisesti kertoillessa äidillä alkaa kuitenkin raksuttaa, että kotiin on ilmestynyt tavaroita, joihin lapsella ei ole ollut varaa. Kaverilta saatuja. Kumpi siis on tunnekylmä äiti:
1) se joka ohittaa asiat, lohduttaa ja jakaa lapselleen empatiaa. Ja lapsi on tyytyväinen.
2) se joka alkaa selvittää onko näpistelyä tapahtunut aiemminkin (mm. 60 eur rintaliivien historiaa) ja tekee selväksi että se ei saa jatkua. Lapsi suuttuu äidille ja itku muuttuu raivoksi.
Kummassakaan tapauksessa äiti ei huuda lapselle. Kertokaa?
Tunnekylmä tarkoittaa sitä ettei ilmaise tunteitaan niin kuin tunnekylmäksi väittävä otaksuu oikeaksi ilmaisutavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ex-anoppini oli tällainen ja oikeastaan myös isoäitini on sellainen. Isoäitiäni ymmärrän nykyään paremmin koska muutti vieraaseen perheeseen asumaan 11-vuotiaana käydäkseen koulua vieraalla paikkakunnalla. Siinä on hyvin varhain tehty selväksi, että omat tarpeet ja tunteet ovat mitättömiä asioita jotka tulee tukahduttaa.
Ex-anoppi oli vain täyttä teflonia mitä tuli kaikkiin keskusteluihin kun olisin halunnut vaikka jakaa ajatuksia äitini alkoholismista tai veljeni mielisairaudesta. Hänestä niistä jauhaminen turhinta ajanhukkaa mitä voi olla.
Sitten kun exäni halusi tukea äidiltään koskien suhteemme ongelmia, niin tällä oli kärsivällisyyttä keskustella aiheesta 5 minuuttia jonka pohjalta halusi tehdä selväksi, että tee päätös joko jatkaa tai lopeta suhde.
Ex-anoppi oli itse 40 vuotta ollut naimisissa sovinistisen juopon kanssa. Häntä ei asia juuri häirinnyt koska osasi tukahduttaa omat tunteensa.
Norma
Eli ex anoppisi ei halunnut juoruilla kanssasi hänelle tuntemattomista ihmisistä, joiden asiat eivät hänelle kuulu. Sehän on kaikkea muuta kuin tunnekylmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmä tarkoittaa sitä ettei ilmaise tunteitaan niin kuin tunnekylmäksi väittävä otaksuu oikeaksi ilmaisutavaksi.
Et nyt tunnu ymmärtävän tätä termiä. Kyse ei nyt ole siitä että esim vaikka sinun yrmy ilme tulkitaan aina siten että olisit tunnekylmä. Tunnekylmän tunnistaa paremmin tutustumalla kun huomaa ettei hänen kylmät reaktiot olekaan sattumaa vaan peili hänen sielunelämästä. Olen mm. mennyt sanattomaksi kun kysyin tunnekylmältä läheiseltä mielipidettä siitä jos joidenkin duunareiden palkat puolittuisi ja tulisi kuuden päivän työviikko. Hänelle oli aivan yhdentekevää vaikka niin tapahtuisikin.
Vastaus numerolle neljä:
Olipa tunnekylmä kommentti sinulta. Ex-anoppini osoitti täyttä välinpitämättömyyttä tutustua minuun siitä näkökulmasta että perheeni on rikkoutunut ja asian kanssa saanut kamppailla kaikkien mahdollisten tunteiden kautta. Asiasta puhuminen luotettavassa seurassa on kaikkea muuta kuin juoruilua.
Minä olen tunnekylmä nykyään. Olen syönyt mt-lääkkeitä kauan ja ne turruttaa kaikki tunteet. En tunne empatiaa edes lapsia tai eläimiä kohtaan. Olen ollut hyvin voimakkaasti tunteva ihminen ennen. Ei tämäkään herkkua ole, ihmiset loukkaantuivat ja suuttuvat minulle usein kun en ymmärrä heidän tunteitaan, olenkin paljon yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus numerolle neljä:
Olipa tunnekylmä kommentti sinulta. Ex-anoppini osoitti täyttä välinpitämättömyyttä tutustua minuun siitä näkökulmasta että perheeni on rikkoutunut ja asian kanssa saanut kamppailla kaikkien mahdollisten tunteiden kautta. Asiasta puhuminen luotettavassa seurassa on kaikkea muuta kuin juoruilua.
Ja miksi ihmeessä hänen olisi pitänyt ryhtyä poikansa vaimon terapeutiksi? Terapeutit on ihan erikseen. Olisi ollut varma tapa tuhota pojan liitto, tosin näytti tuhoutuvan muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus numerolle neljä:
Olipa tunnekylmä kommentti sinulta. Ex-anoppini osoitti täyttä välinpitämättömyyttä tutustua minuun siitä näkökulmasta että perheeni on rikkoutunut ja asian kanssa saanut kamppailla kaikkien mahdollisten tunteiden kautta. Asiasta puhuminen luotettavassa seurassa on kaikkea muuta kuin juoruilua.
Ja miksi ihmeessä hänen olisi pitänyt ryhtyä poikansa vaimon terapeutiksi? Terapeutit on ihan erikseen. Olisi ollut varma tapa tuhota pojan liitto, tosin näytti tuhoutuvan muutenkin.
No voi härrekuud tutustuakseen toiseen ihmiseen. Siksi. Nykyisen anoppini kanssa pystymme suhtautumaan toisiimme oikealla tavalla juuri siksi kun ymmärrämme toistemme lähtökohdat ja kuinka vaikeita asioita joutunut nielemään päästäkseen nykytilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Otetaan kuvitteellinen esimerkki. Marketissa kaveriporukassa huulipuna päätyy lapsen laukkuun. Vartija huomaa, ottaa kiinni ja soittaa poliisit paikalle ja edelleen toisen vanhemman. Lapsi on niin poissa tolaltaan, että poliisikin uskoo tilanteen vahingoksi, edes lasua ei tule.
Kotona äiti kysyy järkyttyneeltä teiniltä, mitä tapahtui. Äidillä on todella paha olo siitä miten huonosti lapsi voi. Lapsen itkuisesti kertoillessa äidillä alkaa kuitenkin raksuttaa, että kotiin on ilmestynyt tavaroita, joihin lapsella ei ole ollut varaa. Kaverilta saatuja. Kumpi siis on tunnekylmä äiti:
1) se joka ohittaa asiat, lohduttaa ja jakaa lapselleen empatiaa. Ja lapsi on tyytyväinen.
2) se joka alkaa selvittää onko näpistelyä tapahtunut aiemminkin (mm. 60 eur rintaliivien historiaa) ja tekee selväksi että se ei saa jatkua. Lapsi suuttuu äidille ja itku muuttuu raivoksi.
Kummassakaan tapauksessa äiti ei huuda lapselle. Kertokaa?<
Kumpikaan äiti ei ole tunnekylmä. Tunnekylmä ei välitä tai välittää vähän. Lapsesta huolehtiminen ja lapsen kuuntelu on välittämistä.
Tunnekylmä ei kysy, mistä ne tavarat on, vaan lyö oven kiinni. Sitä ei kiinnosta. Tai kiinnostaa antaa sanktio ja poistua sen jälkeen.
Näkymätön lapsi on tunnekylmän lapsi.
Tunnekylmyys esiintyy välinpitämättömyytenä toisten tunteita kohtaan, kyvyttömyytenä tuntea katumusta tai syyllisyyttä sekä tunteiden ilmaisun ja kokemisen vähäisyytenä.
Yunneköuhät ovat usein melko asiaorientoituneita. He reagoivat vain harvoin tunteikkaasti arkielämän tilanteisiin. Edes voimakkaita tunteita herättävät tilanteet eivät räväytä heitä ja reagoidessaan he todennäköisesti ymmärtävät huonosti kokemaansa. Tunneköyhän mielikuvamaailma saattaa olla rajallisesti kehittynyt, joten taiteet eivät välttämättä kiinnosta häntä.
Tunteista puhuminen ja tunteiden analysoiminen voivat olla tunneköyhälle niin vaikeita asioita, että ne eivät luultavasti kiinnosta häntä. Tunneköyhästä ihmisestä saattaa syntyä tunne, ettei oikein mikään hetkauta tai liikuta häntä aidosti.
Kommentti nro 10 antaisi ymmärtää sen kirjoittajan olevan tunnekylmä. Enkä kirjoita tätä provomielessä tai huvikseen nälvimisen ilosta.
Ei ole tunteita. Tai ei ilmaise tunteita. Ei pidä toisesta. Silti roikkuu siinä. On tunnevaihteluita, negatiivinen usein esillä? Jonkun vanhempi on pelkän opettajan roolissa, ei huomioi muunlaista tapaa olla yhdessä.
Kuvaa somea varten onnettomuustilanteen ennenkuin ryhtyy mihinkään toimenpiteisiin uhrin pelastamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Muumilaakson myy.
Jäin pohtimaan Myytä. Ei se tunnekylmä ole. Myy hakee koko ajan jännitystä, huimia tunteita ja kiksejä itselleen, eikä siinä sivussa huomaa tallovansa muita -tai joskus huomaa mutta ei välitä. Mutta ei Myy empatiakyvytön ole: Myyllä on hyvä taju oikeasta ja väärästä (jätetään pikkujutut pois) ja Myy kyllä välittää niistä muista laakson tyypeistä.
"Se joka on huolissaan, tarttuu toimeen"
Riikka Purra on yksin julkisuuden parhaista esimerkeistä. Nimimerkki "riikan" kirjoitukset, hänen harjoittamansa hallituspolitiika, takinkääntö vaalilupausten suhteen...
Ex-anoppini oli tällainen ja oikeastaan myös isoäitini on sellainen. Isoäitiäni ymmärrän nykyään paremmin koska muutti vieraaseen perheeseen asumaan 11-vuotiaana käydäkseen koulua vieraalla paikkakunnalla. Siinä on hyvin varhain tehty selväksi, että omat tarpeet ja tunteet ovat mitättömiä asioita jotka tulee tukahduttaa.
Ex-anoppi oli vain täyttä teflonia mitä tuli kaikkiin keskusteluihin kun olisin halunnut vaikka jakaa ajatuksia äitini alkoholismista tai veljeni mielisairaudesta. Hänestä niistä jauhaminen turhinta ajanhukkaa mitä voi olla.
Sitten kun exäni halusi tukea äidiltään koskien suhteemme ongelmia, niin tällä oli kärsivällisyyttä keskustella aiheesta 5 minuuttia jonka pohjalta halusi tehdä selväksi, että tee päätös joko jatkaa tai lopeta suhde.
Ex-anoppi oli itse 40 vuotta ollut naimisissa sovinistisen juopon kanssa. Häntä ei asia juuri häirinnyt koska osasi tukahduttaa omat tunteensa.
Normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen ei pärjää näiden kanssa. Siinä satuttaa itsensä ja usein. Hämmentyneenä saa vaan ihmetellä kuinka toinen saattoi toimia ja ajatella järjenvastaisilla tavoilla.