Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä elämän vääjäämätön merkityksettömyys?
11.07.2024 |
Olen todennäköisesti suunnilleen puolivälissä elämääni. En koe olevani varsinaisesti masentunut, mutta en näe tässä eteenpäin taapertamisessa kauheasti ideaa. Tee töitä, syön ja nukun ja lopulta kuolen. Lapsia ei ole, joten monttuun asti kun olen päässyt niin kukaan ei edes muista että joskus täällä olin.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas sama aloitus
Sama kuin missä?
Kannattaa elää elämää päivittäisellä ja jopa hetkittäisellä tasolla niin, ettei se tunnu kurjalta. Merkitys on asia, jota kaipaa vain, kun kärsii. Jos sinulla on hauskaa/kivaa, et tarvitse sen syvällisempää merkitystä
Vierailija kirjoitti:
Taas sama aloitus
Täällähän on paljon samantyylisiä aloituksia, eri aiheista.Älä lue jos sua ei kiinnosta.
Merkitystä ei ole eikä tule. Hyväksy nyt ihan ekana vaikka se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Merkitystä ei ole eikä tule. Hyväksy nyt ihan ekana vaikka se.
Oletko vähän yksinkertainen? Aloituksessahan nimenomaan kysytään että miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama paska provo joka päivä
Ite oot paska provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkitystä ei ole eikä tule. Hyväksy nyt ihan ekana vaikka se.
Oletko vähän yksinkertainen? Aloituksessahan nimenomaan kysytään että miten.
Ai miten hyväksyä joku tosiasia? No itseäni auttaa ajatusketjun jatkaminen "jos ja kun asia on näin, miten se vaikuttaa minun toimintaani. Mitä vaihtoehtoja minulla on, mitä valitoja voin tehdä. Näissä olosuhteissa ja realiteeteissa, mikä tuottaa minulle, ihmisille ja elämälle yleisesti eniten hyvinvointia ja tasapainoa, iloa, jne."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee joku hyvä teko päivittäin, istuta puutarha ja puita. Niistä jää kauneutta tulevillekin sukupolville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkitystä ei ole eikä tule. Hyväksy nyt ihan ekana vaikka se.
Oletko vähän yksinkertainen? Aloituksessahan nimenomaan kysytään että miten.
Ai miten hyväksyä joku tosiasia? No itseäni auttaa ajatusketjun jatkaminen "jos ja kun asia on näin, miten se vaikuttaa minun toimintaani. Mitä vaihtoehtoja minulla on, mitä valitoja voin tehdä. Näissä olosuhteissa ja realiteeteissa, mikä tuottaa minulle, ihmisille ja elämälle yleisesti eniten hyvinvointia ja tasapainoa, iloa, jne."
Eli sulla ei ole mitään annettavaa tähän keskusteluun. Mene pois, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkitystä ei ole eikä tule. Hyväksy nyt ihan ekana vaikka se.
Oletko vähän yksinkertainen? Aloituksessahan nimenomaan kysytään että miten.
Aivan :D no siten että toteaa asian vaan olevan niin. Ja rupeaa tekemään jotain muuta. Ja jos ajatukset palaa siihen taas, niin uudelleen vaan toteaa saman asian itselleen, niin kauan kunnes alkaa uskoa.
Kun ei meinaa hyväksyä jotain niin se tarkoittaa että herättelee toivetta vielä jostain muusta. Mitään toivoa herättävää sen suhteen että joku merkitys olisi ei kannata huomioida, ne vaan lisää hämmennystä. Aina vaan palaa siihen että sitä ei ole eikä tule. Kyllä se kovempikin pää sen jossain vaiheessa hyväksyy.
Minusta elämän ainoa tarkoitus on nautinto. Mistä sen nyt sitten kukakin saa. Joku opinnoista ja töistä, toinen harrastuksista, kolmas lapsista ja neljäs vaikkapa uskonnosta.
Minun elämäni on merkityksellinen, kun nautin siitä itse. Muusta ei ole niin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietä jatkossakin klo 7-23 elämäsi av:lla niin kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkitystä ei ole eikä tule. Hyväksy nyt ihan ekana vaikka se.
Oletko vähän yksinkertainen? Aloituksessahan nimenomaan kysytään että miten.
Aivan :D no siten että toteaa asian vaan olevan niin. Ja rupeaa tekemään jotain muuta. Ja jos ajatukset palaa siihen taas, niin uudelleen vaan toteaa saman asian itselleen, niin kauan kunnes alkaa uskoa.
Kun ei meinaa hyväksyä jotain niin se tarkoittaa että herättelee toivetta vielä jostain muusta. Mitään toivoa herättävää sen suhteen että joku merkitys olisi ei kannata huomioida, ne vaan lisää hämmennystä. Aina vaan palaa siihen että sitä ei ole eikä tule. Kyllä se kovempikin pää sen jossain vaiheessa hyväksyy.
Lisään vielä, että TÄTÄ on nihilismi. Ja parhaimmillaan se voi olla ihan käypä maailmankatsomus :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkitystä ei ole eikä tule. Hyväksy nyt ihan ekana vaikka se.
Oletko vähän yksinkertainen? Aloituksessahan nimenomaan kysytään että miten.
Ai miten hyväksyä joku tosiasia? No itseäni auttaa ajatusketjun jatkaminen "jos ja kun asia on näin, miten se vaikuttaa minun toimintaani. Mitä vaihtoehtoja minulla on, mitä valitoja voin tehdä. Näissä olosuhteissa ja realiteeteissa, mikä tuottaa minulle, ihmisille ja elämälle yleisesti eniten hyvinvointia ja tasapainoa, iloa, jne."
Eli sulla ei ole mitään annettavaa tähän keskusteluun. Mene pois, kiitos.
Höpö höpö. Seinä on tosiasia. Miten hyväksyt sen olemassaolon? Varmaan vaan ignoraamalla sen ja keskittymällä muihin asioihin. Sama merkityksettömyyden kanssa. Anna sen olla ja keskity muihin asioihin. Lopeta kiukuttelu ja toisten kiusaaminen, siitä tulee paha mieli itsellesikin. Mene syömään ja kävelylenkille, nämä edistävät kehosi hyvinvointiasi. Äläkä ajattele tuollaista sontaa kävelyllä, vaan nauti auringosta, raittiista ilmasta, sinisestä taivaasta, vihreistä lehdistä, siitä että sinulla on katto pään päällä, sähköä töpselissä ja itsestään täyttyvät jääkaapit lähikaupassa. ELÄMÄ ON IHANAA!
Sosiaalisena laumaeläimenä ihminen kaipaa sitä, että on merkityksellinen muille. Hanki joku hyväntekeväisyysharrastus vaikka. Semmoinen jossa toimit muiden ihmisten kanssa ja teet pyyteetöntä hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkitystä ei ole eikä tule. Hyväksy nyt ihan ekana vaikka se.
Oletko vähän yksinkertainen? Aloituksessahan nimenomaan kysytään että miten.
Aivan :D no siten että toteaa asian vaan olevan niin. Ja rupeaa tekemään jotain muuta. Ja jos ajatukset palaa siihen taas, niin uudelleen vaan toteaa saman asian itselleen, niin kauan kunnes alkaa uskoa.
Kun ei meinaa hyväksyä jotain niin se tarkoittaa että herättelee toivetta vielä jostain muusta. Mitään toivoa herättävää sen suhteen että joku merkitys olisi ei kannata huomioida, ne vaan lisää hämmennystä. Aina vaan palaa siihen että sitä ei ole eikä tule. Kyllä se kovempikin pää sen jossain vaiheessa hyväksyy.
Lisään vielä, että TÄTÄ on nihilis
Nihilismi on synkkyyttä ja ulinaa. Se että hyväksyy elämän ja nauttii siitä ilman semanttista merkitys-höpönlöpöä on valaistumista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkitystä ei ole eikä tule. Hyväksy nyt ihan ekana vaikka se.
Oletko vähän yksinkertainen? Aloituksessahan nimenomaan kysytään että miten.
Aivan :D no siten että toteaa asian vaan olevan niin. Ja rupeaa tekemään jotain muuta. Ja jos ajatukset palaa siihen taas, niin uudelleen vaan toteaa saman asian itselleen, niin kauan kunnes alkaa uskoa.
Kun ei meinaa hyväksyä jotain niin se tarkoittaa että herättelee toivetta vielä jostain muusta. Mitään toivoa herättävää sen suhteen että joku merkitys olisi ei kannata huomioida, ne vaan lisää hämmennystä. Aina vaan palaa siihen että sitä ei ole eikä tule. Kyllä se kovempikin pää sen jossain vaiheessa hyväksyy.
Lisään vielä, että TÄTÄ on nihilis
Nihilismi ei riitä kaikille. Johtuu varmaan erilaisesta aivotoiminnasta. Psykopaattisempaan suuntaa olevalle riittää.
Pyydä Jeesus elämääsi. Jeesus rakastaa sinua.