Olenko epäonnistunut äitinä, kun lapset ei halua tehdä mitään kanssani?

Lapset ovat tyhmiä. Alistuvat dominoivalle, niinkuin koirat. Sinuna keräisin itsekunnioitukseni ja alkaisin kohtelemaan lapsia samalla tavalla kuin kohtelevat sinua: kylmää olkapäätä antaen. Älä tuhlaa elämääsi huonon miehen siitoksiin, olet tehnyt jo ihan tarpeeksi. Nyt nauti muusta

Ongelma on se että sä ehdotat. Sitä mitä sä haluat. Kysytkö mitä he toivovat tai joku heistä. Menetkö toisen ehdoilla. Mitä jos he haluavat olla välillä, eikö tehdä koko ajan. Entä heidän ikä huomioiden ja yksityisyyden tarve. Omat menosi voit hoitaa sen kanssa, jolla on samat toiveet kuin sulla.

Olet. Itse olin viikonloppuna baarissa lapseni kanssa ja tällä viikolla menen shoppailemaan vanhimman lapseni kanssa. Kumpikaan ei asu enää kotona.

Jos äiti edustaa kuria, järjestystä, kasvstusta ja isä taas rentoa chillailua... niin helposti käy niin. Olen itse meillä huomattavasti tiukempi kasvattaja, lapsen tultua aikuiseksi pyrkinyt vähentämään kasvattavaa otetta... neuvon kun kysytään tai kysyn voisiko asia olla näin... 

Vierailija kirjoitti:

Olet. Itse olin viikonloppuna baarissa lapseni kanssa ja tällä viikolla menen shoppailemaan vanhimman lapseni kanssa. Kumpikaan ei asu enää kotona.

Viikonloppuna baarissa lapsen kanssa? Sekö on onnistuminen. 🤣 

Lapsella on omat kaverit, joiden kanssa käy viihteellä. Äidin ja isän kanssa ei ryypätä kuin wt porukoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti edustaa kuria, järjestystä, kasvstusta ja isä taas rentoa chillailua... niin helposti käy niin. Olen itse meillä huomattavasti tiukempi kasvattaja, lapsen tultua aikuiseksi pyrkinyt vähentämään kasvattavaa otetta... neuvon kun kysytään tai kysyn voisiko asia olla näin... 

Tai sitten äiti edustaa liiallista tuppautumista, yksityisasioiden utelua, pyytämättä annettuja neuvoja jokaiseen asiaan, ripustautumista johonkin sivulauseessa mainittuun pikkujuttuun ja jatkuvaa palaamista siihen... Siis tämä ainakin omalla kohdallani syy siihen, miksi välit äitiin ovat kohteliaat mutta etäisemmät kuin isään. En vaan jaksa sitä, että jos jotenkin sivulauseessa mainitsen kärsineeni eilen päänsärystä, niin tulee kahdeksan viestiä asiasta, vinkkejä mitä tehdä, nettiartikkeleita yms yms yms. Ja iänikuisia kyselyitä siitä, että tiedänkö alakouluaikaisen luokkakaverini olevan nykyään töissä Lidlin kassalla, näyttäisi olevan raskaana, opiskeliko se silloin siellä Jyväskylässä jotain vai miten se nyt oli, jännä kun on Lidlissä töissä, jos ammattikorkeassa kuitenkin oli, kukahan sen lapsen isä on, ei varmaan se yläkouluaikainen poikaystävä Matias kuitenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet. Itse olin viikonloppuna baarissa lapseni kanssa ja tällä viikolla menen shoppailemaan vanhimman lapseni kanssa. Kumpikaan ei asu enää kotona.

Viikonloppuna baarissa lapsen kanssa? Sekö on onnistuminen. 🤣 

Lapsella on omat kaverit, joiden kanssa käy viihteellä. Äidin ja isän kanssa ei ryypätä kuin wt porukoissa. 

Baarissa ei ole mikään pakko "ryypätä", ihan voi juoda vaikka kaksi olutta ja lähteä kotiin.

Minun äitini aina haluaa päättää mitä teemme eikä suostu minun ehdotuksiini. Siksi hänen kanssaan vähemmän aikaa vietän. Hänellä on myös tapanaan moralisoida ja tuputtaa elämään ohjeita joita en ole pyytänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti edustaa kuria, järjestystä, kasvstusta ja isä taas rentoa chillailua... niin helposti käy niin. Olen itse meillä huomattavasti tiukempi kasvattaja, lapsen tultua aikuiseksi pyrkinyt vähentämään kasvattavaa otetta... neuvon kun kysytään tai kysyn voisiko asia olla näin... 

Tai sitten äiti edustaa liiallista tuppautumista, yksityisasioiden utelua, pyytämättä annettuja neuvoja jokaiseen asiaan, ripustautumista johonkin sivulauseessa mainittuun pikkujuttuun ja jatkuvaa palaamista siihen... Siis tämä ainakin omalla kohdallani syy siihen, miksi välit äitiin ovat kohteliaat mutta etäisemmät kuin isään. En vaan jaksa sitä, että jos jotenkin sivulauseessa mainitsen kärsineeni eilen päänsärystä, niin tulee kahdeksan viestiä asiasta, vinkkejä mitä tehdä, nettiartikkeleita yms yms yms. Ja iänikuisia kyselyitä siitä, että tiedänkö alakouluaikaisen luokkakaverini ol

Mun tuttuni on juuri tällainen ja ihmettelee miksi hänen lapsensa eivät halua tehdä hänen kanssaan mitään. Tunkee ja tuppautuu päsmäröimään ja hölisemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti edustaa kuria, järjestystä, kasvstusta ja isä taas rentoa chillailua... niin helposti käy niin. Olen itse meillä huomattavasti tiukempi kasvattaja, lapsen tultua aikuiseksi pyrkinyt vähentämään kasvattavaa otetta... neuvon kun kysytään tai kysyn voisiko asia olla näin... 

Tai sitten äiti edustaa liiallista tuppautumista, yksityisasioiden utelua, pyytämättä annettuja neuvoja jokaiseen asiaan, ripustautumista johonkin sivulauseessa mainittuun pikkujuttuun ja jatkuvaa palaamista siihen... Siis tämä ainakin omalla kohdallani syy siihen, miksi välit äitiin ovat kohteliaat mutta etäisemmät kuin isään. En vaan jaksa sitä, että jos jotenkin sivulauseessa mainitsen kärsineeni eilen päänsärystä, niin tulee kahdeksan viestiä asiasta, vinkkejä mitä tehdä, nettiartikkeleita yms yms yms. Ja iänikuisia kyselyitä siitä,

Mäkin olen. Tuputtaja.

Tytär lähti kanssani melomaan. Kiva.

ja voihan sitä

mennä niin että on enempi porukkaa.

Aapee- ehdottele. Jossain vaiheessa sopii varmaan.

Lapset tarvitsevan sen pesäeron, ja sen jälkeen taas tulevat.

Pyydä mieheltäsi apuja tuohon. Ole avoin.

Lapsillekin voit kertoa, että ahistelet, mutta että haluaisit olla heidän kanssaa. Haluat opetella. Kerro tunteistasi.

Äitini on luonteeltaan ja arvoiltaan ihan erilainen.kuin minä. En ole hänen ystävänsä, en halua kuunnella hänen arvioitaan muista ihmisistä. Olen todella eri mieltä hänen kanssaan monista asioista. Silti hän tuputtaa omia mielipiteitään ainoina oikeina. Arvioi ja arvostelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti edustaa kuria, järjestystä, kasvstusta ja isä taas rentoa chillailua... niin helposti käy niin. Olen itse meillä huomattavasti tiukempi kasvattaja, lapsen tultua aikuiseksi pyrkinyt vähentämään kasvattavaa otetta... neuvon kun kysytään tai kysyn voisiko asia olla näin... 

Tai sitten äiti edustaa liiallista tuppautumista, yksityisasioiden utelua, pyytämättä annettuja neuvoja jokaiseen asiaan, ripustautumista johonkin sivulauseessa mainittuun pikkujuttuun ja jatkuvaa palaamista siihen... Siis tämä ainakin omalla kohdallani syy siihen, miksi välit äitiin ovat kohteliaat mutta etäisemmät kuin isään. En vaan jaksa sitä, että jos jotenkin sivulauseessa mainitsen kärsineeni eilen päänsärystä, niin tulee kahdeksan viestiä asiasta, vinkkejä mitä tehdä, nettiartikke

Lasten pitää päästä myös aikuistumaan ja itsenäistymään, eikä jäädä äidin parhaiksi ja pahimmillaan ainoiksi kavereiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olet. Itse olin viikonloppuna baarissa lapseni kanssa ja tällä viikolla menen shoppailemaan vanhimman lapseni kanssa. Kumpikaan ei asu enää kotona.

Äiti ja lapsi yhdessä baarissa, säälittävää. 

Kyllähän avaajan vastaus on luettavissa selkeästi jo avauksessa, mutta ehkä hän voisi kertoa oman kantansa ihan selvällä suomenkielellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet. Itse olin viikonloppuna baarissa lapseni kanssa ja tällä viikolla menen shoppailemaan vanhimman lapseni kanssa. Kumpikaan ei asu enää kotona.

Äiti ja lapsi yhdessä baarissa, säälittävää. 

Kyllä meillä oli hauskaa ennemmin kuin säälittävää. Lapsi vielä jäi baariin, kun minä lähdin kotiin.

Hanki kavereita joiden kanssa voit rtehdä asioita ja reissata. Lapsilla voi todellakin olla ihan erilaiset intressit kuin sinulla.

Eikö äidillä ole omia ystäviä? 

En tiedä ap:sta, mutta oma äitini on a) agressiivinen temperamentiltaan ja b) kontrollihullu.

Ei tuommoisen yhdistelmän kanssa ollut kiva olla lapsena, eikä ole aikuisenakaan.

Tunnekiihdyttely ja vääntäminen pikkuasioista on ihan uskomattoman stressaavaa. Ihmettelen miten isäni sinnitteli hänen kanssaan niinkin pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet. Itse olin viikonloppuna baarissa lapseni kanssa ja tällä viikolla menen shoppailemaan vanhimman lapseni kanssa. Kumpikaan ei asu enää kotona.

Äiti ja lapsi yhdessä baarissa, säälittävää. 

Kyllä meillä oli hauskaa ennemmin kuin säälittävää. Lapsi vielä jäi baariin, kun minä lähdin kotiin.

Yli-ikäiset teinit baareissa on säälittäviä. Sopiko asutkin yhteen? 

Ap onko sulla poikia vai tyttöjä?

Tuntuu että kun lapset vanhenee niin pojilla on enemmän yhteistä isänsä kanssa, tytöillä äidin.

Itselläni on poikia, nähdään suunilleen kerran kuussa. Soittoja tai viestejä viikottain.

Useasti olen se joka lähettää tai soittaa ensiksi.