Mitä tästä ollaan mieltä? Isän itsemurha

Pitääkö kertoa muille ? Joskus arvelen että äkillinen sairauskohtaus on yhtä kuin itsemurha. Ei sitä kaikille tarvitse kertoa.

No eihän se niille kuulu mut jos sn mielest kuuluu niin kerro

itsemurha on kuolinsyy muiden joukossa.

Miksei voisi kertoa sen olleen itsemurha?

Noista sitä traumoja vasta syntyykin, kun tarvitsee alkaa salailemaan asioita. Kun asioista puhuttaisi avoimesti, niin se varmasti auttaisi monia ihan turhissa häpeän tunteissa.

Kulissit ne kulissit.

Mitä se kuuluu ulkopuolisilli.En kertoisi.

Miesten masennuksia ja itsemurhia vähätellään todella paljon., Kertoisin rehellisesti.

Kertoisin niin miten asia on, jos joku kysyy. 

Mun mummilla oli joskus rintasyöpä ja meille (aikuisille) lapsille ei kerrottu muuta kuin että mummi on kipeä. Olis silleen naisena ihan kiva ollut tietää noin vakavista perinnöllisistä jutuista..mutta yritettiin suojella

Oma äitini teki itsemurhan ja en halunnut kertoa tätä muille, koska se asia oli minulle erittäin kipeä paikka. Sanoin vain, että äitini kuoli. Yhdelle kerroin, että äitini teki itsemurhan, niin sen jälkeen kysely, että millä tavoin ja minkä vuoksi ja missä teki ym. Ne kyselyt tuntuivat kiusallisilta. Ei kysellyt lainkaan, että miten tulen toimeen? Tuli sellainen tunne, että tullaan ihon alle ihan uteliaisuudesta ei empatian kyvystä. Ja ihmiset nyt ovat vain erilaisia miten kuka kukin tuntee asian ja haluaako jakaa sitä muille. Varsinkin niille, jotka eivät ole kokeneet samankaltaista asiaa, niin heidän on ehkä vaikea ymmärtää tilannetta. Ja jokainen nyt kokee kuoleman erilailla, en pitäisi sitä minään salailuna. Mutta toki ap:n tilanne siten erilainen, jossa suku kieltää kertomasta asiaa eteenpäin ja itse haluaa kertoa, niin se on ap:n asia ja arvostan tätä. Jokainen saa itse päättää, haluaako kertoa tai ei. 

Sä olet oikeassa. Muut sitten kai kertovat sitä omaa tarinaansa, jostain syystä. Ja sulla on oma totuus. Vaikka jokainen elääkin omaa elämäänsä.

Kunnioita muiden toiveita ja anna heidän puhua isäsi itsemurhasta niin kuin haluavat. He suojelevat itseään ja kipua, jota ihmisten idioottimaiset kommentit voivat itsemurhaa koskien olla. Jos itse koet tärkeäksi julistaa totuutta ja kestät seuraukset, mitä tulet kuulemaan, kokeile huviksesi jaksatko surun lisäksi selitellä isäsi syitä itsemurhaan. Onko se selittely mielestäsi tarpeellista? 

Jos sinulla on aikaa ja halua googleta sellainen yhdistys kuin Surunauha ry. Käy edes heidän sivuillaan. Se yhdistys on itsemurhan tehneille läheisille ja jotka miettivät samoja asioita kuin sinäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö kertoa muille ? Joskus arvelen että äkillinen sairauskohtaus on yhtä kuin itsemurha. Ei sitä kaikille tarvitse kertoa.

Hyvä pointti. Kyse on tavallaan sairaan menehtymisestä tai sairauskohtauksesta, kun joku päättää tappaa itsensä. Nimikin sanoo, että se on murha. Terve (päinen) ei murhaa ketään. Toisaalta aihe ei mielestäni ole tabu, että voi puhua suoraan itsemurhastakin.

Itsemurhia tehdään eniten perheissä, missä se (ja hyvin moni muukin asia) on tabu, joten tällaiset pyynnöt ei yllätä.

Suosittelen kunnioittamaan vanhempia sukulaisia. Itse en kunnioittaisi enkä ole kunnioittanut tällaisessa tilanteessa, mutta en voi neuvoa samaan. Se voi pahentaa lähisukulaisten surua ja tuottaa vähän vastaavaa ahdistusta ja häpeää, mihin se poismennytkin menehtyi. Ongelmat kun periytyy.

Otan osaa suruun.

Ei tarvitse kertoa lähipiirin ulkopuolelle syytä kuolemiseen ja jos sitä joku tivaa voit sanoa, että kohtaukseen, sillä tavallaanhan ainakin äkillisesti tehty itsemurhakin on seurausta pään sisäisestä kohtauksesta. Aika moni meistä aiheuttaa itse oman kuolemisen; jotkut tyhjentävät lääkepurkin kerralla tai ampuvat kuulan kalloonsa ja jotkut tekevät hiljaista ja hidasta itsemurhaa vuosikausia elämäntavoillaan joiden tietää johtavan lopulta kuolemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kertoa lähipiirin ulkopuolelle syytä kuolemiseen ja jos sitä joku tivaa voit sanoa, että kohtaukseen, sillä tavallaanhan ainakin äkillisesti tehty itsemurhakin on seurausta pään sisäisestä kohtauksesta. Aika moni meistä aiheuttaa itse oman kuolemisen; jotkut tyhjentävät lääkepurkin kerralla tai ampuvat kuulan kalloonsa ja jotkut tekevät hiljaista ja hidasta itsemurhaa vuosikausia elämäntavoillaan joiden tietää johtavan lopulta kuolemaan. 

 

Totta. Esimerkiksi alkoholismi on hidas itsemurha. Se johtaa 100% varmasti tuhoon. Jokainen juoppo tietää sen ja tietää, miten se estetään.

Hmmm. Minä varmaan kertoisin totuuden. Totuus paljastuu kuitenkin aina, ennemmin tai myöhemmin. Vai mitä nuo muut tavoittelevat sillä, että valehtelevat?

Mutta en haluaisi pilata välejäni muuhun sukuun. Eli päättäisin, kenelle kertoisin mitäkin. Totta kai omille ystäville totuuden. 

Saat kertoa ihmisille, mitä haluat. Joku "muu suku on päättänyt" ei merkitse siinä yhtään mitään. Mutta varaudu sitten mahdollisiin seurauksiin sen muun suvun taholta, eivät varmaan tykkää siitä, etteivät päässeet jyräämään ylitsesi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kertoa lähipiirin ulkopuolelle syytä kuolemiseen ja jos sitä joku tivaa voit sanoa, että kohtaukseen, sillä tavallaanhan ainakin äkillisesti tehty itsemurhakin on seurausta pään sisäisestä kohtauksesta. Aika moni meistä aiheuttaa itse oman kuolemisen; jotkut tyhjentävät lääkepurkin kerralla tai ampuvat kuulan kalloonsa ja jotkut tekevät hiljaista ja hidasta itsemurhaa vuosikausia elämäntavoillaan joiden tietää johtavan lopulta kuolemaan. 

 

No, minusta isäni ystävillä ja kaikilla jotka välittivät hänestä on oikeus tietää totuus. Pitää ajatella muidenkin ihmisten tunteita ja muille mahdollisesti aiheutuvia seurauksia valehtelusta (ja siitä jos saavat tietää että heille on valehdeltu), eikä vain sitä miltä sukulaisista tuntuu ja heidän etuaan. Nämä ovat kuitenkin niin isoja ja vakavia asioita. Ei muillekaan ole välttämättä samantekevää, mihin isä on kuollut tai mihin ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini teki itsemurhan ja en halunnut kertoa tätä muille, koska se asia oli minulle erittäin kipeä paikka. Sanoin vain, että äitini kuoli. Yhdelle kerroin, että äitini teki itsemurhan, niin sen jälkeen kysely, että millä tavoin ja minkä vuoksi ja missä teki ym. Ne kyselyt tuntuivat kiusallisilta. Ei kysellyt lainkaan, että miten tulen toimeen? Tuli sellainen tunne, että tullaan ihon alle ihan uteliaisuudesta ei empatian kyvystä. Ja ihmiset nyt ovat vain erilaisia miten kuka kukin tuntee asian ja haluaako jakaa sitä muille. Varsinkin niille, jotka eivät ole kokeneet samankaltaista asiaa, niin heidän on ehkä vaikea ymmärtää tilannetta. Ja jokainen nyt kokee kuoleman erilailla, en pitäisi sitä minään salailuna. Mutta toki ap:n tilanne siten erilainen, jossa suku kieltää kertomasta asiaa eteenpäin ja itse haluaa kertoa, niin se on ap:n asia ja arvostan tätä. Jokainen saa itse päättää, haluaako kertoa tai ei. 

Aika juntti pitää olla jos alkaa tuolla tavalla vielä kyselemään.

On ymmärrettävää, jos vainajan tuttavapiiri haluaa tietää, mitä hänelle on tapahtunut. Ventovieraille asia ei niinkään kuulu.