Miksi en halua olla ihmisten kanssa?

Minä haluan olla erossa ihmisistä 2 kuukautta kerralla.

Ihmiset ovat rasittavia.

Kysy kysymys itseltäsi, älä rasita muita ongelmillasi. 

Juu, ei jaksa. On niin paljon niin tyhmiä rasittavia ja epäkohteliaita, ettei kiinnosta.

En minäkään. Ihmiset ovat raskaita. Tuomitsevia, pahantahtoisia, itsekeskeisiä.

Ihan normaalia, minuakin toisten ihmisten kanssa oleminen väsyttää. Oman perheen kestän, mutta kaikki muu on liikaa.

Kulunutta, mutta: introversio.

Ole rauhassa. Ei ole pakko olla seurassa, paitsi töissä ja asiointitilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään. Ihmiset ovat raskaita. Tuomitsevia, pahantahtoisia, itsekeskeisiä.

Seura tekee kaltaisekseen. Hanki fiksua seuraa, jos kykenet :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään. Ihmiset ovat raskaita. Tuomitsevia, pahantahtoisia, itsekeskeisiä.

Seura tekee kaltaisekseen. Hanki fiksua seuraa, jos kykenet :D

Minkäs minä sille voin jos ne pahantahtoiset ihmiset ovat hakeutuneet pahantahtoisten ihmisten vaikutuspiiriin. Itse pysyttelen mielelläni ihan vaan omissa oloissani.

1. Yksin saa olla

2. Idiootti hengailee idioottien kanssa

3. Idiootti valittaa muiden idiotiasta

4. Fiksulla on fiksua seuraa

5. Siltikin: kohta 1

Haijyjä kuzipäitä, kuka jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään. Ihmiset ovat raskaita. Tuomitsevia, pahantahtoisia, itsekeskeisiä.

Seura tekee kaltaisekseen. Hanki fiksua seuraa, jos kykenet :D

Sinä olet malliesimerkki pahantahtoisesta ja ikävästä ihmisestä, jota me tämän ketjun introvertit pyrimme välttelemään.

Kaksi asiaa tulee mieleen.

Ensiksi, osa ihmisistä on sellaisia, että he tarvitsevat enemmän hiljaista aikaa ilman ulkopuolisia ärsykkeitä, aikaa jolloin voi antaa omien ajatusten kulkea ihan vapaasti ilman. Sosiaalinen kanssakäyminen muiden kanssa ei ole tällaista rauhallista aikaa. Ns. introverttien ja ekstroverttien (jos nyt ihmiset yksinkertaistetusti jaetaan näihin kahteen ryhmään) aivojen rakenteessa ja toiminnassa on eroja, ja iso osa näistä eroista lienee geneettisiä. 

Toiseksi, pystytkö olemaan ns. "oma itsesi" sosiaalisissa tilanteissa, vai vaativatko sosiaaliset tilanteet sinulta jonkinlaista suoriutumista tai yrittämistä? Jos syystä tai toisesta sosiaalisiin tilanteisiin liittyy jotain tämän kaltaista (tämä voi olla myös hyvin tiedostamatonta), niin tietenkin niistä tulee kuluttavia ja jos on elämässä vaihe että on hieman uupuneempi, niin silloin sosiaaliset tilanteet muuttuvat taakaksi. 

Introvertti tässä hei.

Olen ammatissa jossa joudun olemaan paljon ihmisten kanssa,  lähikosketuksessa, kuuntelemaan, antamaan välillä käytännön neuvoja ja ohjaamaan eteenpäin asioissa.  Minulla  on tietynlainen  ammattirooli päällä, jaksan hoitaa työni, en väsy siinä tilanteessa mutta kun pääsen vapaalle vaadin yksinäisyyttä ja hiljaisuutta kodissani tai menen metsään tai rannalle tai jonnekin misää saan olla yksin ja ladata akkuni rauhassa.

Pidän kovasti työstäni, siksi siihen aikanaan opiskelin ja siksi siinä pysyn.

Itselläni on tietty pieni lähipiiri jotka ovat minulle tärkeitä, kuitenkaan en jaksa aina heidänkään kanssa olla sosiaalinen vaan vaadin omaa aikaa.  Minulla on pari erittäin hyvää luotettavaa ystävää jotka olen tuntenut kauan ja jotka tunnen syvästi elämääni kuuluviksi.  On tuttavia joiden kanssa osaan sujuvasti olla pintapuolinen ja jutustella ja vaihtaa kuulumisia, itseäni en heille avaa.

En vihaa ihmisiä, en vain pidä valtaosasta mutta se ei tarkoita inhoa. Vain yhdentekeviä mikä ei estä olemasta empaattinen ja auttaa asiakkaitani, se vain ei mene pintaa syvemmälle. En kanna kenenkään murheita, en jaksaisi tehdä työtäni jos niin tekisin.