Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monelle jää elinikäiset traumat peruskouluajoista? Tiedän tapauksia, jotka välttelee peruskouluaikojen ihmisiä vielä vuosikymment
08.07.2024 |
Vuosikymmenten jälkeenkin.. mistä se voi johtua?!
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen silmistäni on puolisokea, kun muutama yläasteen kundi päätti leikkiä tiedemiestä, ja kokeilla lähteekö laserilla ja sprayllä silmästä näkö. Ainakin selvisi, että kyllä lähtee
Itse ajattelin vältellä loppuelämäni. Jotkut kasvavat kusipääpellossa ja silloin on mahdotonta edes aavistaa, miksi joku välttelee itseä, sillä kuvittelee kaikkien muidenkin kasvavan kusipääpellossa
Koska suomalaisista on tullut pelkkiä narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska lapset ovat toisiaan kohtaan hirviöitä. Aikuiset osaavat edes salata sen hirviömäisyytensä ja kenties empatiakykykin on ainakin osalla aikuisiässä jo vähän paremmin kehittynyt.
Noh, pahemmistakin traumoista on moni selvinnyt kuin omat peruskouluaikani. Tosin on sellaisia luokkakavereita, joita en halua nähdä, mutta entä sitten, samanlaisia pershäröisiä on tullut vastaan myöhemminkin elämässä, enkä heitäkään vapaaehtoisesti tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä onko niitä niin monia. Enemmistöllä ei ole mitään ongelmia nähdä peruskoulun aikaisia ihmisiä vuosikymmenten jälkeen.
En kyllä edes muista mitä porukkaa siellä oli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään yhteistä suurimman osan kanssa.
Kaikilla omat perheet ja asuvat ympäri Suomea. Minä seksuaalivähemmistöön kuuluva sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin yläaste oli täynnä ihmish1rviöitä ja koulukiusaajia.
T: Mies 37v
Pelkään juoruja, jos osa on vielä niissä porukoissa. Hullumpia vältän. Ehkä osalle jäi väärä käsitys asioista. Muutama mokasi itse välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on paljon helpompi tie kuin vastuunottaminen omasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Se on paljon helpompi tie kuin vastuunottaminen omasta elämästä.
No en kyllä ymmärrä, miten olisin vastuullisempi, jos pitäisin yhteyttä ihmisiin, jotka kiusasivat veljeni syrjäytyneeksi jo peruskoulussa.
Ei kiinnosta pitää yhteyttä sellaisiin ihmisiin.
No siis rehellisesti: pelkään sellaisia kiusaajia vieläkin vähän. Heillä on varmaan ties mitä persoonallisuushäiriöitä, en halua olla tekemisissä.
Enpä ole ollut kenenkään kanssa minkäänlaisessa yhteydessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on paljon helpompi tie kuin vastuunottaminen omasta elämästä.
No en kyllä ymmärrä, miten olisin vastuullisempi, jos pitäisin yhteyttä ihmisiin, jotka kiusasivat veljeni syrjäytyneeksi jo peruskoulussa.
Ei kiinnosta pitää yhteyttä sellaisiin ihmisiin.
Mulla vanhemmat joivat lapsuudessani koulukiusaamiskokemusten lisäksi. Nyt pitäisi leikkiä ettei noita asioita ikinä muka tapahtunut. Oman lapseni opetan kyllä lyömään mahdollista kiusaajaa niin kovaa, että veri lentää t. raskaana ja kohta pojan äiti.
Trauma on syntynyt silloin ja siellä, siksi se paikka ja aika ahdistaa. Joitain ahdistaa koti, joitain koulu ja joitain sekä että. Näitä on ollut trendikästä purkaa netissä ja kirjoittaa mitä ihmeellisimpiä selviytymistarinoita. se on vahvistanut joidenkin traumaa.
Traumat on kyllä, mutta en ole erityisesti vältellyt peruskouluaikojen ihmisiä. Ei ole tullut vastaan ja jos tulisikin en varmaan tunnistaisi. Joskus Facebookin alkuaikoina muutama viestitteli mulle, mutta en vastaillut mitään. En halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan ja jo 30 vuotta olen ihan ilman mitään yritystä onnistunut.