Luulin parantuneeni masennuksesta mutta taas on todella itsetuhoisia ajatuksia. Mitä oikein tehdä?
Olen valtavan väsynyt ja rinnalla jatkuvasti painon tunne. Kuoleman toiveet puskevat taas pintaan ja haluaisin kadota. Haluaisin vain luovuttaa ja irrottaa kaikesta.
Samaan aikaan taistelen ja yritän vain selvitä. Kohta menossa taas töihin mutta kuvottaa ja yritän vain hengitellä. Pakko mennä.
Toivon, että talvella sitten saisin rohkeutta mennä metsään ja siellä hoitaa itseni loppuun. Sinne saakka täytyy sinnitellä.
En vain jaksa tätä elämää.
Kommentit (15)
Masennus uusiutuu usein, ei kannata pelästyä sitä. Masennuksen kanssa voi oppia elämään.
Vierailija kirjoitti:
Masennus uusiutuu usein, ei kannata pelästyä sitä. Masennuksen kanssa voi oppia elämään.
Tämä. Sain diagnoosin joskus parikymppisenä ja yli 30 vuotiaanakin on oireita. Lukuisia lähes sata terapia käyntiä + eri lääkettä kokeiltu. Ei auta mikään. Oppinut elämään tämän kanssa
Ota yhteyttä poliklinikkaan. Elämä paranee vielä. Ainakin minulla parani.
Ota yhteys työterveyteen tai avohoitoosi. Helsingissä on, ainakin ollut, ns kiiva eli kiirevastaanottoaikoja. Onko kaikki hoitokeinot käytetty vai löytyisikö vielä kokeiltavaa ? Älä luovuta !
Minä paranin. En jaksa enää täällä kertoa miten se tapahtui. Olen huomannut ettei ketään oikeasti kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus uusiutuu usein, ei kannata pelästyä sitä. Masennuksen kanssa voi oppia elämään.
Tämä. Sain diagnoosin joskus parikymppisenä ja yli 30 vuotiaanakin on oireita. Lukuisia lähes sata terapia käyntiä + eri lääkettä kokeiltu. Ei auta mikään. Oppinut elämään tämän kanssa
Sähköhoito eli ECT-hoito on monia auttanut ja sitä voidaan antaa myöhemmin myös ns ylläpitohoitona. Oletko tästä tietoinen? Jos et, ota selvää.
Vierailija kirjoitti:
Minä paranin. En jaksa enää täällä kertoa miten se tapahtui. Olen huomannut ettei ketään oikeasti kiinnosta.
ei kiinnostakaan. etkä sinä edes itse usko parantuneesi. kerran hullu on aina hullu. kohta sinä olet taas joku uusi kouluampuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä paranin. En jaksa enää täällä kertoa miten se tapahtui. Olen huomannut ettei ketään oikeasti kiinnosta.
ei kiinnostakaan. etkä sinä edes itse usko parantuneesi. kerran hullu on aina hullu. kohta sinä olet taas joku uusi kouluampuja
Kommentoit ilkeästi edelliselle kirjoittajalle. Saatat tuntea piston omassatunnossasi.
Kokeile energiahoitoa, vaikka tuntuu tyhmältä. Se voi avata sulle oikean tien, muttei ole mikään pikatie.
Olen samassa pisteessä kuin ap. En näe elämässä enää mitään järkeä. Mieltä. Joka päivä vastoinkäymisiä. Niin monen vuoden ajan. Kuoleman ajatukset ovat hiipineet aktiivisesti mieleen. Näen jopa päiväunia, kuvitelmia siitä miten kuolen. Ja joku läikähdys lohdusta nousee esiin.
En ole aikaisemmin kärsinyt masennuksesta tai ollut masentunut. Päinvastoin. Olen ollut kiskomassa läheistäni takaisin elävien joukkoon. Nähnyt läheltä, mitä se on. Kun mikään ei tunnu miltään.
Ei tunnukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä paranin. En jaksa enää täällä kertoa miten se tapahtui. Olen huomannut ettei ketään oikeasti kiinnosta.
Minäkin sain pääni parempaan kuntoon ja nyt olen melkein parantunut, mutta jos sinulla on kerrottavaa lukisin sen mielelläni.
Oikeasti minulla on niin pahat pms oireet että taitaa siitä johtua taas. Menen hormoneista ihan sekasin. Psyyke on kovilla tähän aikaan kuusta aina ja kaikki tuntuu niin pahalta. Ap
Up