Huoli itsenäisesti liikkuvista nuorista

Vaikea otsikoida osuvasti, mutta haluaisin kysyä muilta nuorten vanhemmilta, oletteko huolissanne nuoristanne heidän liikkuessaan itsenäisesti "kylillä"? Ja miten pärjäätte huolen kanssa? Vai onko kaikilla muilla täysi luotto siihen, että mitään ei satu?

Omat nuoret 12-18-vuotiaita eli liikutaan pyörällä, mopolla ja jo autollakin. Tänä kesänä jotenkin havahduin siihen, että en osaa rentoutua ennenkuin kaikki ovat kotona. 

Osasyynä ehkä se, että omassa elämässä ja lähipiirissä sattunut kaikkea sellaista, että kuvitelmat siitä, että meille ei satu mitään, ovat karisseet aikaa sitten. Omille nuorille ei vielä ole isommin käynyt mitään, mutta pelkään aina, että sattuu kolari, kaatuminen, hukkuminen, joku ajaa päälle tai käy kimppuun jne. 

Minä kun kuvittelin, että elämä olisi jo helppoa lasten ollessa näin isoja. Helpompaa se oli silloin, kun olivat pieniä ja aina kontrollissa. Pääseeköhän tästä huolesta koskaan irti?