Jos ystävä on loukannut sinua, etkä voinut antaa anteeksi, lopetitko ystävyyden?.

Tietenkin lopetin. Jos toinen tahallaan loukkaa, hän ei ole enää ystävä ja ystävät puolestaan eivät loukkaa vahingossa. Käytännössä se on kerrasta poikki, ei mitään anteeksipyyntökierroksia ja pahoitteluja. Tuollainen ihminen ei voi enää koskaan olla ystävä.

Lopetin sen.

No se oli loukkaus, jonka tahallisuudesta minulla ei ole varmuutta. Kyynisesti ajatellen todella tahallinen, mutta objektiivisesti ajateltuna oli ehkä vain hassuttelua, joka  meni hiukan yli. 

En vain pääse yli siitä, vaikka asiasta on jo vuosia. Ap

Tahallaan loukkasi ja vielä nauroi päälle. Äitinsäkin siitä suuttui hänelle ja käski pyytämään anteeksi. Ei pyytänyt, mutta varmasti kotonaan valehteli siitäkin. Nai sitten linnakundin ja teki sille 4 lasta. Nyt yritti lähestyä Facebookin kautta. Hylkäsin toisen kerran. Taitaa olla aika yksinäinen elämä, toivottavasti on ymmärtänyt miksi. Kerrasta poikki. Turha itkeä perään. 

Tahallaan loukkasi ja ystävyys katkesi vuodeksi ja sitten "sovittiin" mutta ei meidän ystävyys palannut ennalleen. Ollaan serkkuja, joten oli pakkokin tavata jossain määrin. Lopulta tajusin miten myrkyllinen ihminen hän oli enkä pidä enää mitään yhteyttä.

Jos minulla olisi joku ystävä joka valehtelee ja jauhaa paskaa tms niin voisin kuvitella päätyväni tilanteeseen että panisin välit kerrasta poikki. Ystävyyssuhteissa en juuri voi kuvitella päätyväni ihan kamaliin juttuihin mutta olenkin ollut aika vaativa ystävieni suhteen ja heitä on ollut vähän ja nyt moni jo menehtynyt.

Mikä on hirveä verinen loukkaus? Minusta se tuntuu joltakin mikä tapahtuu parisuhteessa tai aika läheisten ihmisten parissa joissakin erityistilanteessa...  joku perintöriita rahoista voisi olla jotain tämmöistä lähiomaisten kesken jossa käydään verinen taistelu... ja parisuhteessa väkivalta. Minulla on väkivallasta kokemusta ja tämä anteeksi pyytäminen ja antaminen on tosi vaikea juttu. Jos anteeksipyyntö jossain vaiheessa tulee niin sillä ei ole mitään merkitystä ja tehoa kun oletettavasti ei olla toistensa kanssa missään tekemisissä ja näin ollen ei ole nähtävissä että mikään olisi muuttunut. Väkivalta parisuhteessa on tilanne jossa monelle se on kerrasta poikki ja kaikki loppu vaikka joku hirvittävä riitatilanne JÄISI PÄÄLLE... tähän saattaa sitten kytkeytyä että joku yrittää kostaa ja loukkaa hirveästi... voi tehdä tekoja, joista toinen kokee että sai kasvojenmenetyksen mikä voi olla molemminpuolista... hirveää loanheittoa ja ties mitä...

Ihminen muistaa paljon asioita - hyviä ja huonoja. Ei ole itsestä kiinni milloin joku asia unohtuu tai nousee jatkuvasti pintaan jostain syystä ja vaatii vaikka selvitystä. Ei voi unohtaa = on niin loukkaantunut että aina vaan muistelee jotain paskajuttua - onko ehkä katkera?  tai onko syntynyt ihan joku trauma?

Aloituksesi on niin laaja problematiikka että tarttettais joku konkreettinen tapaus.  

 

Ei voi palautua enää ennalleen. 

Jos toistuvasti puuttuu toisen elämään jopa laittomin keinoin, niin eiköhän se ole hyvä syy katkaista välit 

En pystynyt enää antamaan anteeksi kun jo toisen kerran loukkasi niin pahasti ja välit olivat muutenkin tulehtuneet. Katkaisin välit.  On ikävä vanhaa ystävää ja välillä olen miettinyt laittavani viestiä, mutta sitten alan tuntea niin paljon vihaa häntä kohtaan että en vaan pysty.

Mulla oli ihan hirveän kuormittava elämäntilanne, olin todella lähellä romahdusta. Hän tiesi sen. Hän lähetteli mulle viestejä, joissa hehkutti, kuinka hyvin hänellä menee ja lällätteli ihan oikeasti lällätteli mulle. Se oli uskomatonta, tyrmistyttävää. Aikuinen ihminen! Se oli sen ystävyyden loppu. 

Se on sitä katkaisuhoitoa. 😉 

Sanoin "annan anteeksi , mutta unohda en".  Tyyppi on ns. rajaton , olen oppinut pitämään rajoistani kiinni ja välimatkaa on useita satoja kilometrejä. Facessa ollaan kavereita , ei muuta.

Olen lopettanut ystävyyssuhteita sellaisen takia, mutta ei se ollut ensimmäinen kerta kun kyseiset henkilöt tekivät jotain. Vuosikaudet olin ovimattona kunnes lopulta vaan ei enää jaksanut katsella sitä käytöstä. Kun toinen ei kunnioita sinua ihmisenä hän kokee oikeudekseen kohdella sinua huonosti, ja se on aivan sama miten paljon yrität selittää hänelle miltä sinusta tuntuu ja asettaa rajoja, hän ei tule niitä kunnioittamaan tai tuntemaan empatiaa. Jotkut kokevat olevansa toisten yläpuolella, eikä sellaista asennevammaa voi korjata anteeksiannolla. Valitettavasti. Eivätkä sellaiset ihmiset edes pyydä anteeksi, eli vähän vaikea korjata suhdetta, joka toimii toisen mielestä juuri kuten pitääkin. Mutta onneksi maailmassa on paljon parempaakin seuraa tarjolla, toivottavasti jokainen löytää sen oman "heimonsa".

Ei voi korjata enää, jos vuosia ollut loukattu olo. Silloin se on mennyt liian syvälle. 

Olenhan minä ystävän heittänyt pihalle jo yli neljä vuotta sitten, mutta juttelen silti. Ei ole meidän erimielisyyksiä vielä ratkaistu, mutta kyllä ihminen tervehtii. En vaan tiedä, kuuluuko ihminen kavereihin vai ei. En tiedä onko ihminen loukannut mitenkään syvästi, mutta ainakin on suututtanut ja monta kertaa.