Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi alkanut vahtimaan minua. Mistä voi johtua ja mitä asialle voi tehdä?
05.07.2024 |
Lapseni (6v) on pari viikkoa sitten alkanut aika yllättäen vahtimaan minua, äitiä siis. Seuraa mukana kotonakin kaikkialle, vaikka vain kävisin nopeasti hakemassa toisesta huoneesta jotain tai nopeasti vessassa (sillon hän tulee oven taakse odottamaan ja vahtimaan että tulen sieltä pois). Mitään hylkäämiskokemuksia lapsella ei ole eikä mitään muutakaan syytä kuvitella, että katoaisin. Ennen hän on hyvin viihtynyt itsekseen ja muiden ihmisten kanssa, nyt ei halua olla edes kenenkään muun kanssa kuin minun ja seuraa minua kuin varjo koko ajan. Mitään erityistä ei ole tapahtunut eikä mitään muutoksia. Mistä voi johtua että lapsi on yhtäkkiä tällainen ja mitä asialle voisi tehdä?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Kysy lapselta mikä pelottaa? Tuossa iässä aletaan miettiä monenlaista ja joillain voi tulla kuoleman/menettämisen pelkoa. Jos vaikka kaverin isovanhempi tms on kuollut ja siitä on ollut puhetta? Tai joku on puhunut jotain muuta pahaa? Joku lasta kuitenkin ahdistaa
Olen kysellytkin mitä miettii, onko joku hätänä ja pelottaako joku, vastaa vain että ei. Siksi tein tämän aloituksen tänne, kun lapsen kanssa keskustellen asia ei aukea. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vielä nostaa, onko kellään kokemusta vastaavasta?
No kiellä sitä, sinä olet vanhempi!
Vierailija kirjoitti:
No kiellä sitä, sinä olet vanhempi!
Minusta kieltäminen ei ole nyt oikea tapa vaan pitäisi saada selville syy tähän, niin voisi auttaa lasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
No kiellä sitä, sinä olet vanhempi!
Miten voi kieltää tuottamatta lapselle hylkäämiskokemusta? Hylkäämiskokemus on tuhoisa lapsen tunnetaidoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla voi olla kausia että äiti lähtee johonkin. Muistan yksi aikuinen kertoi että hän vahti jossain iässä koko ajan äitiään vaikka ei mitään ongelmaa ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
No kiellä sitä, sinä olet vanhempi!
0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti liittyy lapsen kehitykseen. Anna aikaasi ja kerro kun aiot poistua huoneesta ja että tulet pian takaisin. Jos tilanne ei mene ohi, niin ota syksyllä yhteyttä perheneuvolaan josta saat välineitä käsitellä asioita lapsen kanssa
Joko hän on kokenut jotain ikävää, jota ei pysty sanoittamaan.
Tai kokee, että et vietä hänen kanssaan riittävästi aikaa. Eli ette tee yhdessä asioita. Saman ruudun tuijottaminen samaan aikaan ei välttämättä ole lapsen mielestä sellaista yhdessä tekemistä, mitä hän juuri nyt kaipaisi. Ota siis hänet mukaan erilaisiin kotiaskareisiin, mitä teet normaalistikin. Kuten pyykinripustukseen, ruoanlaittoon, pöydän kattamiseen, tiskaamiseen yms. Hänen oman huoneensa tietenkin siivoatte jatkossa yhdessä.
P.S. Viettääkö hänen isänsä aikaa hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiellä sitä, sinä olet vanhempi!
Miten voi kieltää tuottamatta lapselle hylkäämiskokemusta? Hylkäämiskokemus on tuhoisa lapsen tunnetaidoille.
No ei ole tuhoisa hylkäämiskokemus jos ei ota 6-vuotiasta mukaan vessaan. Vahingollista on jos kieltäytyy näkemästä, väheksyy tai pilkkaa niitä tunteita joita se ehkä lapsessa herättää, mutta ei lapsen pelot voi määritellä sitä mitä aikuinen tekee. Sehän olisi vain viesti lapselle että pelkoihin ei voi suhtautua muuten kuin välttämällä, ja sitten ollaankin suossa.
Eli kyllä voi kieltää, ja sitten myös tukea lasta sen tunnekokemuksen kanssa. Ihan niin kuin voi viedä lapsen hoitoon ja mennä itse töihin, tai voi käydä illalla ystävän kanssa leffassa niin että lapsi on toisen vanhemman tai vaikka mummon kanssa, vaikka se lasta jännittäisikin.
Anna hänelle huomiotasi ja keskustele hänen kanssaan kaikenlaista, eläkää yhdessä. Hän on hieman manipuloivalla mielellä mutta ei siinä ole mitään pahaa. Lapset oppivat asioita, aina heitä ei tulisi työntää pois vaan olla läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän yhteistä aikaa eli nostat sen katseen sinne peiliin millainen vanhempi sinä olet.
Katso läpi älylaitteiden sivuhistoria. Pelkoahan tuo on.
Ja tarkastele myös omaa ajankäyttöäsi, oletko lapselle pelkkä tyhjäkuori vai oletko oikeasti läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No keskustele miksi haluaa tehdä niin. Käske ettei seuraa joka huoneeseen, ainakaan ihan joka kerralla, ehkä voi tehdä sillä aikaa muuta ja katsoa vaikka ikkunasta. Lapsi on kyllä liikkuvainen, lapsille ei ole suuri vaiva kävellä mukana. Pelkääkö jotain yksin vai eikö keksi mitään itse, mitä ehdotat lapselle siksi ajaksi. Onko mielikuvitusta kehitetty. Onko tv tai puhelin vaikuttanut jotenkin tms.
Meillä lapsi kohta 6v, eikä suostu enää olemaan esim toisessa huoneessa yksin. Ja jos ollaan esim olohuoneessa ja menen jotain tekemään toiseen huoneeseen niin salamana kysyy minne olen menossa ja tulee perässä... ja ulkona sama homma, tosi tarkkaan pitää tietää että mitä teen ja minne meen. Jonkinlaista äidin menettämisen/kuolemisen pelkoa olen tulkinnut kun olen yrittänyt kysyä.
Miten sinun ja lapsen isän välit? Lapset tuntuu olevan kuin koirat jotka vaistoaan asioita herkemmin. Lapseni alkoi suojelemaan minua ennen eroa takertumalla minuun, eikä hän tiennyt itsekään mistä oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiellä sitä, sinä olet vanhempi!
Miten voi kieltää tuottamatta lapselle hylkäämiskokemusta? Hylkäämiskokemus on tuhoisa lapsen tunnetaidoille.
Siten, että kielletään ja palataan uudelleen siihen turvallisuuden tunteeseen ns tilanteen rahoitettu. Ei lapsen kanssa voi koko aikaa sitäkään miettiä miten hänelle saadaan koko ajan kiva olo. Se johtaa harhaiseen kuvaan ikuisesta sunnuntaista.
1990-luku pilasi suomalaiset lapset. Keksittiin sana tunnetaidot. Ja näitä muotisanoja on keksitty koko ajan lisää, sanoittaminen, jne. Se on johtanut harhaiseen itsekuvaan ja lapsista on tullut kaiken keskipisteitä ja he ovat itseään heikomman vanhemman lapsia ja se on liian iso taakka lapsille ja he ovat loppuun palaneita ennen kuin ovat edes lapsuuden ja aikuisuuden kynnyksellä.
Erokoulu. Se on muutenkin ajankohtainen kun se koulun alku lähestyy. Pieniä yksinolo hetkiä ja pidempiä jaksoja toisen vanhemman kanssa. Sinun pitää poistua, että lapsi oppii ettet ole menossa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinun ja lapsen isän välit? Lapset tuntuu olevan kuin koirat jotka vaistoaan asioita herkemmin. Lapseni alkoi suojelemaan minua ennen eroa takertumalla minuun, eikä hän tiennyt itsekään mistä oli kyse.
Lapset reagoi herkemmin esim muutoksiin, lapsi on saattanut havaita joitain mitä aikuiset ei näe.
Alue: Aihe vapaa
Kysy lapselta mikä pelottaa? Tuossa iässä aletaan miettiä monenlaista ja joillain voi tulla kuoleman/menettämisen pelkoa. Jos vaikka kaverin isovanhempi tms on kuollut ja siitä on ollut puhetta? Tai joku on puhunut jotain muuta pahaa? Joku lasta kuitenkin ahdistaa