Lapsi alkanut vahtimaan minua. Mistä voi johtua ja mitä asialle voi tehdä?

Lopeta lesboilu.

Ei edes mitään pientä mitättömältä tuntuvaa ole tapahtunut? Meillä liki saman ikäinen tyttö, joka eksyi HopLopissa ihmispaljoudessa pariksi minuutiksi. Tuon tapahtuman jälkeen ei suostu päästää mua silmistään. Ilmeisesti oli niin traumatisoiva kokemus.

Ap päivittää tilannetta. Puhuin tänään pitkään asiasta lapsen kanssa, ja lopulta selvisi, että hän oli jostain saanut päähänsä, että entä jos en joskus tulekaan häntä hakemaan päiväkodista. En ole koskaan myöhästynyt yhdestäkään hakemisesta, siis mistään paikasta ja muutenkin olen aina tehnyt kuten on sovittu. Lapsi ei osaa itsekään sanoa mistä tuo ajatus on yhtäkkiä tullut. Vakuutin tietenkin, että tottakai aina haen. Osaisiko joku vinkata miten käsitellä asiaa lapsen kanssa? 

Itselläni oli vaihe, jossa olin vain superkiinnostunut siitä, mitä ympäristössä tapahtuu ja halusin tietää kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Ap päivittää tilannetta. Puhuin tänään pitkään asiasta lapsen kanssa, ja lopulta selvisi, että hän oli jostain saanut päähänsä, että entä jos en joskus tulekaan häntä hakemaan päiväkodista. En ole koskaan myöhästynyt yhdestäkään hakemisesta, siis mistään paikasta ja muutenkin olen aina tehnyt kuten on sovittu. Lapsi ei osaa itsekään sanoa mistä tuo ajatus on yhtäkkiä tullut. Vakuutin tietenkin, että tottakai aina haen. Osaisiko joku vinkata miten käsitellä asiaa lapsen kanssa? 

Jatka samaan malliin. Kertoisin myös enemmän tulevani hakemaan ja palaavani takaisin, jos teen jotain muualla. Varmaan myös kysyisin päiväkodista, onko siellä ollut jotain tuohon liittyvää. 

Menee ohi tuollainen.

Muistan että meillä oli samanlainen vaihe. Kerrankin kun olimme tytön kanssa kahden kävelyllä menin hiukan nopeammin, hän sanoi, että yritän eksyttää hänet. Hän oli muutaman metrin takanani ja olimme kaksin tyhjällä kävelytiellä. Tiesin, että en ollut koskaan jättänyt häntä mihinkään yksin. Yritin olla niin etten kiinnitä huomiota tähän varjona kulkemiseen. Se loppuikin omia aikojaan kuten oli alkanutkin. Jostain syystä hän tarvitsi silloin suuren varmuuden siitä, että äiti on lähellä. 

Tuon ikäisenä pelkäsin äidin ja isän kuolemaa.  En kertonut siitä kenellekkän, mutta itkin iltaisin peiton alla.

Ennen vanhaan olisi voinut valmistautua vaikka navettatöihin osallistumiseen. Monet lapset seurasivat äitiään tai isäänsä.

Nykyään kouluikä lähestyy.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisenä pelkäsin äidin ja isän kuolemaa.  En kertonut siitä kenellekkän, mutta itkin iltaisin peiton alla.

Miksi et kertonut?

Ap tässä vielä. Vaikka asiasta on puhuttu ja sillä tavalla selvinnyt mikä ongelma on, niin kaipaisin vielä vinkkejä mitä tehdä. Lapsi haluaa olla koko ajan lähes kiinni minussa, hän ei suostu menemään edes edeltä pukemaan kenkiä eteiseen niin että minä vielä viereisessä huoneessa puen itse sukkia tms. Eikä suostu enää olemaan leikkimässä missään ellen ole aivan vieressä. Miten saan hänelle olon, että mitään hätää ei ole? Olen sitä yrittänyt vakuutella, mutta ei auta. Joku neuvoi etten kiinnittäisi niin huomiota siihen että hän kulkee perässäni kuin varjo. Sen voin tehdä, mutta entä nuo muut kun lapsen itsensä pitäisi tehdä jotain, vaikka pukea tai leikkiä, eikä suostu enää niitä tekemään ellen tule siihen samaan huoneeseen ja pysy siinä. Aika hankalaa arki näin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä. Vaikka asiasta on puhuttu ja sillä tavalla selvinnyt mikä ongelma on, niin kaipaisin vielä vinkkejä mitä tehdä. Lapsi haluaa olla koko ajan lähes kiinni minussa, hän ei suostu menemään edes edeltä pukemaan kenkiä eteiseen niin että minä vielä viereisessä huoneessa puen itse sukkia tms. Eikä suostu enää olemaan leikkimässä missään ellen ole aivan vieressä. Miten saan hänelle olon, että mitään hätää ei ole? Olen sitä yrittänyt vakuutella, mutta ei auta. Joku neuvoi etten kiinnittäisi niin huomiota siihen että hän kulkee perässäni kuin varjo. Sen voin tehdä, mutta entä nuo muut kun lapsen itsensä pitäisi tehdä jotain, vaikka pukea tai leikkiä, eikä suostu enää niitä tekemään ellen tule siihen samaan huoneeseen ja pysy siinä. Aika hankalaa arki näin. Ap

Tähän vielä jatkona, että jos sanon että en pysty nyt tulemaan mukaan leikkinään tai pukemaan, niin lopputulos on, että lapsi ei sitten vain mene. Eli ei leiki ja on ilman vaatteita. Odottaa vieressäni vain koska ehdin tulla mukaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap päivittää tilannetta. Puhuin tänään pitkään asiasta lapsen kanssa, ja lopulta selvisi, että hän oli jostain saanut päähänsä, että entä jos en joskus tulekaan häntä hakemaan päiväkodista. En ole koskaan myöhästynyt yhdestäkään hakemisesta, siis mistään paikasta ja muutenkin olen aina tehnyt kuten on sovittu. Lapsi ei osaa itsekään sanoa mistä tuo ajatus on yhtäkkiä tullut. Vakuutin tietenkin, että tottakai aina haen. Osaisiko joku vinkata miten käsitellä asiaa lapsen kanssa? 

Onko siellä päiväkodissa joku muu lapsi jäänyt hiljattain hakematta, tai ollut asiassa jotain epäselvää? Onko jonkun äidille sattunut jotain, tai muuta kautta tullut hiljattain eri tavalla tietoiseksi siitä, että sellainenkin asia on mahdollinen?

Hankala tilanne. Meillä on ollut joskus vähän samanlaista. Se meni lopulta vain ohi itsellään. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi kohta 6v, eikä suostu enää olemaan esim toisessa huoneessa yksin. Ja jos ollaan esim olohuoneessa ja menen jotain tekemään toiseen huoneeseen niin salamana kysyy minne olen menossa ja tulee perässä... ja ulkona sama homma, tosi tarkkaan pitää tietää että mitä teen ja minne meen. Jonkinlaista äidin menettämisen/kuolemisen pelkoa olen tulkinnut kun olen yrittänyt kysyä.

Piekse se prkl, niin lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap päivittää tilannetta. Puhuin tänään pitkään asiasta lapsen kanssa, ja lopulta selvisi, että hän oli jostain saanut päähänsä, että entä jos en joskus tulekaan häntä hakemaan päiväkodista. En ole koskaan myöhästynyt yhdestäkään hakemisesta, siis mistään paikasta ja muutenkin olen aina tehnyt kuten on sovittu. Lapsi ei osaa itsekään sanoa mistä tuo ajatus on yhtäkkiä tullut. Vakuutin tietenkin, että tottakai aina haen. Osaisiko joku vinkata miten käsitellä asiaa lapsen kanssa? 

Onko siellä päiväkodissa joku muu lapsi jäänyt hiljattain hakematta, tai ollut asiassa jotain epäselvää? Onko jonkun äidille sattunut jotain, tai muuta kautta tullut hiljattain eri tavalla tietoiseksi siitä, että sellainenkin asia on mahdollinen?

Ilmeisesti ei mitään sellaista. Ja olemme kesälomalla, tämä alkoi vieläpä näin kesken lomaa, ei siis päiväkotiaikana. Ap

Ehkä pitää vaan oppia sietämään sitä ettei se äiti ole aina läsnä. Nykylapset kun ei edes leiki ilman vahtia niin niistä kasvaa tuollaisia napanuorasta roikkuvia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitää vaan oppia sietämään sitä ettei se äiti ole aina läsnä. Nykylapset kun ei edes leiki ilman vahtia niin niistä kasvaa tuollaisia napanuorasta roikkuvia.

En tiedä keskimääräisistä nykylapsista. Meillä kuitenkin ennen tätä on sujunut ihan hyvin itsenäinen tekeminen ja muu välillä yksin oleminen (niin että aikuisia on toki paikalla kotona, mutta eri huoneessa muissa tekemisissä). Eli siksi mietin tätä kun yhtäkkiä tilanne on muuttunut. Ap

6-vuotias on varmaan jo päiväkodissa. Lapsellehan se on hylkääminen, kun luonnostaan haluaisi olla äitinsä ja tuttujen seurassa pienessä yhteisössä. On kuitenkin kiintynyt sinuun niin kuin kuuluukin ja siksi roikkuu sinussa sen, minkä pystyy. Lapsia kohdellaan tässä yhteiskunnassa ihan hirveällä, luonnottomalla tavalla

Miksi tästä tehdään elämää suurempi ongelma? Jos lapsi tarvitsee enemmän sinua tässä kehitysvaiheessa, niin hän nyt vaan tarvitsee ja sillä selvä. Anna hänelle aikaa ja huomiota. 

Lapsen kehitys ei kulje sillä tavalla, että uusi vaihe on aina helpompi. Kehitys voi päällepäin näyttää jopa taantumiselta.

Kuusivuotias elää muutosten aikaa. Vähintään alitajuisesti hän tietää, että pian pitäisi olla isompi, mennä kouluun jne. Se pelottaa. Ajattelu on kehittynyt niin, että mieleen tulee sellaisia uhkia, joita en pienenä osannut edes ajatella, kuten äidin menettäminen. 

Oma lapseni itkeskeli kuusivuotiaana, että ei halua muuttaa koskaan pois kotoa. Lohduttelin sitten, että ei hänen tarvitsekaan, ellei itse halua. Tuollaisia tulee kuusivuotiaan mieleen.