Onko totta muillakin että vesimies alkaa nauttia elämästä vasta 5kymppisenä

Jossain astrologiakirjassa sanottiin jotenkin tähän suuntaan. Täytyy näin vesimiesnaisena, sanoa, että pitää se ainaki omalta kohdaltani vähän paikkaansa. Lapsuus oli kyllä elämäni tähän astisesta ajasta parasta aikaa, mutta teini-ikä ja ikävuodet 20-40+ oli synkkää ja huonoa aikaa enimmäkseen. Nyt alan 5kymppisenä jotenkin arvostaa kaikkea, ihan kotihiiri olen ja on suuri seikkailu kun polkaisen tohon lähikauppaankin, mutta siinäkin tunnen niin hitosti rakkautta tätä kotikylää kohtaan, ja nykyään kotikylän ihmisiökin kohtaan, tutut naamat tuo turvaa. Nuorempana olin aikamoinen ihmisvihaaja ja kaikki ympäristöongelmat ja omat ongelmat ja kuolemanpelko pyöri päässä päivästä toiseen ja pakenin päihteisiin. Vieläkin pelkään kuolemaa ja otan troppia, mutta en vello pahoissa asioissa kokoajan, olen aika iloinen kaikista kolotuksista ja sairauksista huolimatta. Tämä vanheneminen on ehkä loppujenlopuksi yhtä kivaa kuin lapsuus, miinuksena vain etten pysty juoksemaan ja seikkailemaan niin vauhdikkaasti ja kuolema luuraa nurkan takana + säryt ym vaivat. Mutta muutoin oon jotenkin inspiroitunut elämästä taas vuosikymmenten jälkeen. On myös kivaa kun näyttää semmoselta muorilta kalastajanhattu päässä, kukaan ei muhun enää kiinnitä huomiota, nuorempana ahdisti miltä näyttöä ja kuka äijä jotain huutelee tai mikä teinilauma huutaa solvauksia. Enää ei ole sitäkään pelkoa takaraivossa. 

Onko vanhuus vesimiehen onnellisuuden tuoja? Ja huom, oon köyhä, en tarvitse mammonaa ollakseni iloinen, vain senverran että on katto pään päällä, sähköä ja ruokaa. Ajattelin vaan huomauttaa kun moni voi taas liittää vanhenemisen varallisuuteen, kuten tällä palstalla tapana. Vesimies harvoin himoaa rahaa rahan takia.