Lue keskustelun säännöt.
Ajan tuhlausta vai ei
02.07.2024 |
Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa 2 vuotta ja ollaan 25 ja 28vuotiaita.
Itse tunnen, että poikaystäväni voisi olla minulle se oikea ihminen, ja ihminen jonka kanssa haluan viettää elämäni ja rakentaa tulevaisuutta.
Poikaystäväni varmasti tykkää musta, mutta ei varmaan samalla tavalla. Aina kun olen kertonut tunteeni hänelle, hän ei ole sanonut tuntavansa samoin, päinvastoin tuntuu että hän on ehkä ahdistunut.
Poikaystävä on muuten todella ihana silloin kun meillä on hauskaa, mutta jos mulle tulee ikävä olo, tai riittämätön olo tms hän suuttuu aina mulle, eikä haluaisi oikeen yrittää ymmärtää mua miksi musta tuntuu miltä tuntuu ( hän on sanonut asioita jotka on horjuttanut sitä että musta tunruu etten riitä).
Tuhlaanko siis vaan aikaani odottaessa josko ne tunteet herää, vai onko ihan normaalia että suhteessa toinen ajattelee että on löytänyt elämänsä rakkauden ja toinen ei koe niin.
Ymmärrän tietenkin, että tunteet ei voi koskaan olla 100% samat, mutta se että edes isot linjat olisi samat, eli että kumpikin kokisi että on löytynyt se tyyppi joka on erityinen ja että haluaa rakentaa elämää ja haluaa tulevaisuuden toisen kanssa pitäisi kohdata.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi. Sinussa on vika. Et osaa näyttää tunteitasi! Kannattaisi osata.
Tunteet, miesten pitäisi nyt viimein oppia jauhamaan niistä. Koska jos mies ei tunteistaan puhu, niitä on pakko olla miehen sisällä patoutuneena kuin norovirus-potilaalla, joka ei löydä vessaa. Sitten vain miehetkin jauhamaan loputtomasti äiti-suhteestaan ja itkemään. Tuotahan miehille on hoettu vuosikausia. Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Ja uskaltakaa itkeä! Näin ratkeaa länsimaiden suurin ongelma, länsimaisen miehen pahuus.
Eivät naiset edes halua miehistä itkeviä ja tunteista jankkaavia aikuisvauvoja. Nainen haluaa nähdä miehen polvillaan vain, jos tällä on sormus.
Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ettei kiinnosta tai ei ole varma mitä tuntee/ei tunne tarpeeksi tai ei ole varma mitä haluaa. Kannattaa alkaa etsiä sellaista joka haluaa samoja asioita kun sinä, eikä ole noin epävarma ja epäselvä. Aika jutella asiat selviksi ja kysy suoraan mitä hän oikein haluaa ja mitä haluaa tulevaisuudessa. Vai eikö halua mitään. Tuo menee samaan kategoriaan kuin ne miehet jotka ei ole varmoja ja pyytää odottaen vuosia turhaa.
Itse tuhlasin parikymmentä vuotta samankaltaisen miehen kanssa. Mieti tarkkaan mitä sisimmässäsi tunnet.
Onpa kurjan kuuloista. Kyllä mielestäni kummankin osapuolen olisi hyvä tuntea pääosin samoin ja olla riittäviä toisilleen. Kyllä sen aistii ja huomaa toisesta.
Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi. Sinussa on vika. Et osaa näyttää tunteitasi! Kannattaisi osata.
Tunteet, miesten pitäisi nyt viimein oppia jauhamaan niistä. Koska jos mies ei tunteistaan puhu, niitä on pakko olla miehen sisällä patoutuneena kuin norovirus-potilaalla, joka ei löydä vessaa. Sitten vain miehetkin jauhamaan loputtomasti äiti-suhteestaan ja itkemään. Tuotahan miehille on hoettu vuosikausia. Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Ja uskaltakaa itkeä! Näin ratkeaa länsimaiden suurin ongelma, länsimaisen miehen pahuus.