Raskauden aikainen unettomuus.

on ollut unettomuutta, tosin olen vasta viikolla 10. En tiedä, miten jaksan, jos tämä jatkuu samanlaisena. Olen kärsinyt koko aikuisikäni kausiluontoisesta unettomuudesta, joka on välillä äitynyt pahaksikin.



Itse en näkisi, että tämä on valmistautumista tulevaan, koska imettäessä erittyvät hormonit auttavat nukkumaan, kun vauvan kanssa pitää herätä.



Oman kokemukseni mukaan unettomuus kuormittaa elimistöä aivan älyttömästi, eikä varmaankaan ole hyväksi vauvalle.

Mulla on tuttua, nyt kolmas raskaus menossa. Käsittääkseni se on hormonaalista ja valmistaa elimistöä tulevaan.



Mulla on siis se, että heräilen monta kertaa yössä enkä saa unen päästä kiinni. Jos sulla ei ole aikatauluja eikä muita huollettavia, niin ei kai sillä väliä ole milloin nukut.

kärsin tosi pahasta unettomuudesta! heräsin aina 3-4 aikaan yöllä,enkä sen jälkeen unta saanut.

mitään apuja en siihen saanut,vaikka sitä valitinkin.

taisi olla viikkola melkein 30. Mutta ihan kamalaa se oli, ja keski loppuun asti. Nukahdin kyllä illalla, mutta valvoin kahdesta, kolmesta kuuteen joka yö. Myös levottomat jalat vaivasi.



Töissä olin loppuun asti, tosin jälkeen päin ajatellen olisi kannattanut pyytää saikkua. En olut työkykyinen.



Mistä lienee johtunut, kun olen aina ollut hyväuninen.

kävelen paljon. Sain kyllä illalla unen, mutta heräsin yöllä ja silloin saatoin jäädä valvomaan. Yöllä hieman syöminen auttoi, mut oli tosi rasittavaa, sain silti tarpeeksi unta ja vain harvoin väsytti. Väheni synnytystä kohti ja nyt tuntuu unet normaalilta siis se mitä saa nukuttua vauvan kanssa.

niin mulla oli tuota unettomuutta vasta ihan loppuraskaudesta. Alkuraskaudesta olin tosi väsynyt ja nukuin usein päiväunia.

Lopppuraskaudesta taas ei enää nukuttanut, heräsin yöllä joskus 4aikoihin ja olin pari tuntia hereillä täysin pirteänä, ei unta vaikka mitä yritti. Monesti nousinkin ylös ettei tuntunut niin tympeältä sängyssä unta odotella.



Ilmeisesti loppuraskauden valvomiset ainakin johtuu hormooneista.



Vauva kun syntyi olisin jaksanut ensiksi valvoa yöt ja päivät, hormonit taas pelissä. Väsymys iski kunnolla vasta kun lapsi oli jo 4kk.

Jälkikäteen jälkiviisana ymmärrän nyt että olis kuitenkin kannattanut edes yrittää huilia vaikka olo tuntuikin aluksi energiseltä.

vaan ne johtuu ihan fyysisistä vaivoista.



Ensinnäkin heräilen monta kertaa yöstä, ja se johtuu ihan vain siitä, että kroppa on löysyttänyt liitokset jo raskauden puolivälistä lähtien niin, että yhdessä asennossa ei voi nukkua kovin kauan tai muuten alkaa särkeä. On siis herättävä kääntämään kylkeä.



Joskus uni ei tule takaisin heräämisen jälkeen, ja silloin mulla on joko huono olo refluksista johtuen, johon auttaa pystyssä oleminen ja syömättä ja juomatta oleminen, tai sitten mulla on nälkä ja siihen auttaa syöminen. Kummastakin syystä olo saattaa tuntua ahdistavalta, joten pitää tarkkaan tunnustella kummasta on kyse, kun "hoito" on kuitenkin ihan erilainen.



Raskauden aikana mulla kyllä tulee myös pelkoja perheen hyvinvointiin liittyen. Ne nyt eivät ole mitään fyysisiä vaivoja. Mutta ihan tavallista on, että perheen hyvinvoinnista huolehtiminen lisääntyy, kun perhe on kasvamassa. Ja huoli saattaa sitten yöllä saada liialliset mittasuhteet. Silloin nousen ylös ja teen jotain mikä vie ajatukset muualle. Pelaan vaikka pasianssia. Sängyssä murehtiminen ei kyllä karkoita niitä huolia pois.

Minullakin on aina ollut ajoittaista unettomuutta ja olen pystynyt lopulta nukahdettua nukkumaan hyvin sen kuusikin tuntia. Mutta nyt tuntuu että unen saaminen on älyttömän vaikeaa ja jos sen saa niin en nuku syvää unta ollenkaan. Olen aina käyttänyt sitä periaatetta että jos en puolessa tunnissa nukaha niin nousen sängystä, katselen elokuvia tai luen kirjaa.



Nyt tätä on kuitenkin jatkunut jo koko tämän vuoden ja alkaa pikkuhiljaa oikeasti väsyttämään. No täytyy vain toivoa että se tästä vielä korjaantuu edes sen verran, että sais sitä syvää unta kasaan.

mitään lääkkeitä en halua kuitenkaan ottaa. Kamalaa tämä on kun aamulla joutuu kuitenkin töihin. En tiedä mikä auttaisi

raskausviikoilta 26 lähtien. Juurikin tuota aamuyön valvomista. Teen kolmivuorotyötä ja homma meni aika pian liian raskaaksi jotenka jouduin jäämään sairaslomalle.



Unettomuus jatkui sitten vauva-aikanakin. Yösyöttöjen välissä en saanutkaan unta vaikka olin ihan kuoleman väsynyt. Minulla nuo imetysajan hormoonit eivät kyllä toimineet toivotulla tavalla. Eli en todellakaan ollut mitenkään pirteä tai energinen vaikka en saanut nukuttua.



Muutenkin tuo hokema, että loppuraskauden unettomuus on valmistautumista tulevaan, on mun mielestä ihan nurinkurista. Mitä valmistautumista se on jos olet jo valmiiksi ihan puolikuollut väsymyksestä ennen kuin vauva syntyy. Varsinkin esikoisen kohdalla minulla oli tuo tilanne. Raskauden aikainen unettomuus ruokki myös sitä imetysajan unettomuutta.



Toinen vauva syntyi 3 kuukautta sitten ja tässä toisessa raskaudessa ei onneksi samanlaista unettomuutta tullut. Nyt olen myös vauvan syntymänkin jälkeen saanut paremmin nukuttua vaikka tämä toinen syö öisin tiheämmin kuin esikoinen.

Nostan tämän ketjun,muilla vinkkejä unettomuuteen? Raskausviikolla 12 ollaan ja viime yönäkin sai tunnin nukuttua. Ei auta liikunta,ei terveellisesti syöminen. Käyn ihan kuin ylikierroksilla jo väsymyksen takia. Tuntuu, ettei uni vaan tule,vaikka mitä yrittäisi. Jos vaan mahdollista,kokeilen vaikka lääkitystä ja aion puhua neuvolassa torstaina.

Onko kellään jakaa vinkkejä, jotta voisi nukkuakin joskus? :(