Lue keskustelun säännöt.
Yli kolmekymppisen elämänvalinnoista
22.02.2011 |
Olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti, koulutustani vastaavassa vaativassa työssä yrityksessä, jossa en viihdy. Edessä siis työnhaku. Hermostuttaa, koska tuntuu siltä, että nyt tekemäni valinta vaikuttaa todennäköisesti loppuelämäni suuntaan.
Mulla on vaihtoehtoisia "näkymiä" elämälleni:
1) "Uran" tekeminen. Tämä olisi nykyisen työkokemukseni, koulutukseni ym. kannalta se loogisin ja "helpoin" vaihtoehto. Hakea vielä nykyistä vaativampaan hommaan esim. suuressa kansainvälisessä yrityksessä ja edetä sitten siellä. Huono puoli on se, että työ veisi paljon aikaa lapsilta ja perheeltä. Taloudellisesti kannattavin vaihtoehto, mutta en ole materialisti enkä tarvitse suurta palkkaa.
2) Hakeutuminen huonommin palkattuun, merkitykselliseen työhön, koulutustani vastaaviin tehtäviin. Tämä voisi olla esim. järjestötyötä. Työtehtävät eivät olisi aivan niin vaativia kuin vaihtoehdossa 1, mutta kuitenkin riittävän haastavia ollakseen kiinnostavia. Motivaatiota saisin siitä, että kokisin työni merkitykselliseksi. Viihtyisin varmaan paremmin kuin vaihtoehdossa 1, mutta myöhemmin olisi vaikeampi siirtyä muunlaisiin tehtäviin järjestöpuolelta.
3) Yrittäjyyttä tukeva työ. Olen mahdollisesti kiinnostunut yrittäjyydestä yhdessä mieheni kanssa, hänen koulutustaan vastaavalla alalla. Myöhempää yrittäjäksi siirtymistä tukisi nyt työllistyminen hänen alansa yritykseen.
Jotenkin pitäisi ratkaista, mille "elämänpolulle" suunnata. Miten osaan tehdä oikean ratkaisun?
Kommentit (6)
pohtimassa samankaltaisia kuin minä. Vaikea antaa neuvoja, koska samoja pähkäilen. Ongelma siis se, että olen tosiaan koulutustani vastaavassa työssä, hyvin palkatussa, mutta lapsen saamisen jälkeen on tämä "työn ainoa tehtävä on tuottaa firmalle rahaa saamalla ihmiset kuluttamaan enemmän" -malli alkanut ahdistaa. Mielessä on vilahdellut jopa politiikkaan hakeutuminen.
Miten sitten päättää mitä tehdä? Helppoa olisi antautua uralle ja pätevöityä siinä, mutta mitä, kun ei saa siitä enää sellaisia kiksejä kuin joskus? Mikä on elämässä tärkeintä, mille omistautua? Pakko on kuitenkin tehdä jotain, millä elättää perhettä, se on selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sun ainoa ongelma on, että et viihdy nykyisessä työpaikassasi, niin mikset pyri tekemään samaa kilpailijalla?
Hallitsen nykyiset työtehtävät ja pidänkin niistä, mutta tavallaan se kuvio on jo nähty, jotain muutakin muutosta kaipaan kuin firman vaihtoa.
lapsen saamisen jälkeen on tämä "työn ainoa tehtävä on tuottaa firmalle rahaa saamalla ihmiset kuluttamaan enemmän" -malli alkanut ahdistaa.
ottaisin ilman muuta vaihtoehdon 2. Mielekäs työ ilman jatkuvaa tehokkuuden painetta ja kilpailua. Mutta minä en olekaan mikään adrenaliinista nauttiva uraohjus. Yrittäjyys on iso riski, varsinkin, jos siihen lähtee molemmat perheen elättäjät. Sopii joillekin, itse en haluaisi.
mutta lapsen saamisen jälkeen on tämä "työn ainoa tehtävä on tuottaa firmalle rahaa saamalla ihmiset kuluttamaan enemmän" -malli alkanut ahdistaa.
t. vela
Jos sun ainoa ongelma on, että et viihdy nykyisessä työpaikassasi, niin mikset pyri tekemään samaa kilpailijalla?