Oletteko huomanneet että yksinolo tekee olon hieman hassuksi
kun palaa taas muiden seuraan?
Minulle riittää tähän päivä yksinäni, enkä ole enää olemassa muille seurassakaan. Aivot jää jotenkin erakkomoodiin.
Kommentit (9)
Tykkään minäkin olla yksin, mutta en tykkää siitä olosta mikä tulee, kun menee taas ihmisten joukkoon sen yksinolo jälkeen. Mitä pidempään on omien ajatusten kanssa sitä isompi shokki.
Ap
Itse tarvitsen paljon yksinoloa, ja nautin siitä.
Mutta tykkään olla myös hyvässä seurassa, se vain vaatii sitten aina sen akkujen lataamisen jälkeenpäin.
Mielestäni tämä on täysin tyypillistä introvertille, pakollinen yksinolo että saa taas voimat ja energian ladattua.
Ei mitään ongelmaa olla seurassa yksinolon jälkeen, aina se ei kuitenkaan ole yhtä mukavaa vaan joutuu menemään vähän mukavuusalueensa ulkopuolelle. Olisi ollut ehkä tarve pitempään akkujenlataamiseen.
Onneksi asun yksin ja saan säädellä miten paljon sosiaalista elämää kulloinkin jaksan ja haluan, tietysti työtä lukuunottamatta.
Kunhan on hauskalla tavalla hassu. Pikkasen höperö saa ollakin.
So! What's the problem?
Pitäisi määritellä yksinolo(pituus, taajuus etc)
Ja tottakai myös höpsöys! Ei kun analyseeraamaan! Ja lycka till !
Tosi hassuksi, naureskelen itsekseni. Joskus nauran ihan vedet silmissä yksin.
Tuttu homma. Tykkään seurasta ja yksinolosta, mutta aina ei saa valita sen määrää ja ajankohtaa.
Liika yksinolo ei tee mulle todellakaan hyvää, alan masentua ja erakoitua. Välillä seuraus on, etten meinaa jaksaa enää ollenkaan kenenkään seuraa tai joskus kelpaa mikä vaan seura, huonokin. Pelkään että tällasta tapahtuu enemmän, kun yksinolo vaan lisääntyy näemmä elämässäni. (Mulla on perhettä vain aikuistuva lapsi, joka on noin puolet ajasta isänsä luona.)
Vierailija kirjoitti:
Mitä pidempään on omien ajatusten kanssa sitä isompi shokki.
Ap
Mikä pakko on olla vain omien ajatusten kanssa? (Ei välttämättä huono tapa) kirjat ja varsinkin Internet on täynnä toisten ( voi olla kyllä omiakin tai " syötteitä juuri sinulle)ajatuksia. Juuri äsken äkkäsin aivan mahtavan teorian ns " kroonisen haitan/kivun synnystä ja varsinkin hoidosta. Kaksi MD:a keskusteli ko topicista. Niih. Että antaapa olla manipuloimatta ( vaikka samapa tuo: on niin läpinäkyvää)!
Olen kyllästynyt kaikenlaiseen small talkiin, juoruiluun, pahanpuhumiseen ym., joten yksinolo on ihan tervetullutta. Ihmisten kuunteleminen on alkanut pääasiassa rasittamaan. Olen kiinnostunut ihan erilaisista asioista ja aiheista kuin useimmat, olen huomannut, enkä jaksa enää esittää kiinnostunutta.
Mutta yksinolo tosiaan tekee hassuksi, jos sitä paljon harrastaa, joten aihetta on kuitenkin jossain ihmisseurassa silloin tällöin viipyä, vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Vähintäänkin jutella tuiki tuntemattomien kanssa, vaikka kaupassa tai muualla.
En oo, kivaa on yksin olla ja elää.