Lue keskustelun säännöt.
Miten trauma oireilee sinulla?
01.07.2024 |
Millaisia itsehoito-ohjeita noudatat?
Huomaan itselläni keskittymiskyvyn puutetta ja riippuvuutta. Riippuvuutta tv-sarjoihin, joita ahmin, jottei tarvitse ajatella. Osittain seuraan true crime -sarjoja, joiden avulla pystyn käsittelemään traumaani etäämmältä.
Addiktio tähän palstaan on traumaoire. Välillä pyristelen irti. Täällä ajan viettäminen pahentaa oloani, tarvitsisin jotakin vähemmän addiktoitavaa ja rikkovaa tilalle.
Kertokaa kokemuksia, niistä olisi apua.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Unettomuutta ja kaikkea muuta kivaa. Osa toki voi johtua tuosta unettomuudestakin.
Täälläkin unettomuutta. Joka aiheuttaa itsessään huonoa oloa jne. Pahan kierre on valmis. Ainoa keino itsellä päästä irti tästä on laatia tarkka rutiini päiviä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivosumu, yleinen väsymys ( epäilen oireyhtymää ) ja Netflix ja vasun syönti. Äiti oli hirviö.
Flashbackejä ja epätoivottuja ajatuksia toisinaan. Epätoivotut ajatukset ovat näitä trauman aiheuttaneita tahoja. Lähellä traumaa näitä oli hallitsemattomasti ja paljon, nykyään silloin tällöin
Saatan itkeä nykyään hillittömästi viisi minuuttia, ja päivä jatkuu muissa merkeissä. Ennen traumaa en ollut itkenyt vuosiin, sen jälkeen joka päivä kuukausia. Väheni pikku hiljaa. Ensimmäinen kokonainen viikko, kun en itkenyt, tuntui ihmeeltä
En pidä sitä "oireena" vaan ennemminkin sopeumana, että olen alkanut välttämään monia asioita. Olen lisännyt elämääni turvallisuustekijöitä ja poistanut paljon sellaista, jotka altistavat riskeille
Vierailija kirjoitti:
Flashbackejä ja epätoivottuja ajatuksia toisinaan. Epätoivotut ajatukset ovat näitä trauman aiheuttaneita tahoja. Lähellä traumaa näitä oli hallitsemattomasti ja paljon, nykyään silloin tällöin
Saatan itkeä nykyään hillittömästi viisi minuuttia, ja päivä jatkuu muissa merkeissä. Ennen traumaa en ollut itkenyt vuosiin, sen jälkeen joka päivä kuukausia. Väheni pikku hiljaa. Ensimmäinen kokonainen viikko, kun en itkenyt, tuntui ihmeeltä
En pidä sitä "oireena" vaan ennemminkin sopeumana, että olen alkanut välttämään monia asioita. Olen lisännyt elämääni turvallisuustekijöitä ja poistanut paljon sellaista, jotka altistavat riskeille
Niin ja ei ole mitään hoitoa. Tunnen tunteet, se auttaa ja helpottaa. Olen pyrkinyt täyttämään elämääni sitä mukaa mukavilla asioilla, mitä olen pystynyt. 95% arjestani on jo muita asioita, sellaisia mistä nautin ja jotka parantavat hyvinvointiani. Koen kuitenkin olevani vielä jotenkin "suojaton", eli en esimerkiksi koe olevani valmis uusiin ystävyyksiin
Mutta palautuminen on edennyt koko ajan ja hyvältä näyttää. Päivä päivältä parempaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on unettomuutta, masennusta ja yleistynyt ahdistus sekä epävakautta.
Itsehoitoa on liikunta, meditointi sekä tunteiden purkukeinona kuvataide.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on unettomuutta, masennusta ja yleistynyt ahdistus sekä epävakautta.
Itsehoitoa on liikunta, meditointi sekä tunteiden purkukeinona kuvataide.
Oireista vielä tarkennus: keskittymisvaikeuksia, säpsähtelyä, uupumusta, pelkoja, vaikeus luottaa pärjäämiseen ja ihmisiin sekä viranomaisiin, nettiriippuvuus, tunnesyöminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun näen ambulanssin ajavan kiireellä, vilkut ja pillit päällä, tulee kuristava tunne kurkkuun ja itkettää.
Unettomuutta ja kaikkea muuta kivaa. Osa toki voi johtua tuosta unettomuudestakin.