Onko kellään teillä muilla tällaisia "ystäviä"?

"kaatopaikka johon oksennetaan paha olo". Miten kukaan voi ajatella ihmissuhteista noin?

""""Ystävät"""", joista puhut, luottavat sinuun, uskoutuvat sinulle. Jos eivät arvostaisi sinua, niin eivät he kertoisi arkaluontoisia asioitaan sinulle. Olet hiemän kiittämätön, ja paljon ymmärtämätön."""Ystäväsi""" luultavasti pitävät sinua sellaisena, ettet halua puhua murheistasi, jos et aikaisemminkaan ole kuin kuunnellut. Itse taidat lähettää vääränlaisia signaaleja. Avaa suus ja sano heille suoraan! Jos he ovat """"ystäviäsi"""" niin he ymmärtävät pointtisi ja murheesi ja tarpeesi puhua.

En osaa selittää, miksi ystäväsi eivät osaa kuunnella. Kaikilla ei kyllä ole taitoa helpottaa toisen oloa. Tai sitten he voivat itsekin niin huonosti, ettei voimavaroja mihinkään ole.



Kuulostat itse hyvältä tyypiltä. Voimia sinulle, hae kuunteluapua vaikka ammattiauttajilta, että pääset pahimman yli.



Hyvää ystävänpäivää!

koska pari noistaystävistani ovat nimenomaan soittaneet usein vain siksi, että ovat puhelimessa raivonneet, itkeneet ja tuskitelleet sen hetkistä elämäntilannettaan, jopa 2-3 tuntia kerrallaan.

Koko puhelu on siis ollut vain tuota, sanallakaan ei ole kysytty minun vointiani.

Kun lapseni saurastui, ei kysytty miten meillä voidaan, kun sairastuin itse masennukseen, sama juttu.

Siitä juuri tuli se fiilis, että olen kelvannut ottamaan vastaan kaiken paskan, mutta hyvinä aikoina minuun ei otettu yhteyttä.

Eikä nyt enää kun olen itse masentunut.

Olenko nyt jotenkin pelottava, outo?

Tiedän kyllä että sairaudet ja mielenterveyden ongelmat pelottavat joitakin, mutta olisin tarvinnut nyt itse ystäviä. T. ap.

"kaatopaikka johon oksennetaan paha olo". Miten kukaan voi ajatella ihmissuhteista noin?

Masentunut mieli saattaa usein tuottaa tulkintoja, mitä se ihminen ei alunperin ole ollenkaan tarkoittanut. Tai oletko varma, että olet suoraan osannut sanoa ystävillesi, että tarvitse tällä hetkellä jonkun, joka jaksaa kuunnella? Koska masentunut saattaa karkoittaa muut ihmiset luotaan tiedostamatta sitä itse, antaa jotenkin ystävien ymmärtää, että olen masentunut enkä nyt jaksa olla tekemisissä kenenkään kanssa, vaikka oikeasti ihan kauheasti tahtoisi, että joku kuuntelisi?



Siksi kyselen, kun itse olen ollut masentunut ja tehnyt juuri noin, nyt jälkikäteen kun masennus on ohi, sen vasta tiedostan.



Mutta joka tapauksessa, kurja, jos ystäväsi eivät osaa sinua nyt tukea. Suosittelen ottamaan yhteyttä terveykeskukseen ja varamaan ajan psykologilta, jotta voit hänen kanssa käydä keskustelmassa asioista, jotka mieltä painaa. Kannattaa, vaikka tuntutuisi siltä, ettei siitä ole mitään apua enkä jaksa enkä ehdi jne.



Jaksamisia =)

sinua!

ei ole minullakaan yhtään ystävää,tietäskin mistä niitä saa..

Samoin he tiesivät alusta asti lapseni sairaudesta. Pari heistä kertoi silloin, kuinka ihailivat vahvuuttani, ja nimittivät minua "leijonaemoksi"

En ole kiittämätön. Olen nyt vain saatanan yksinäinen hylkiö.

Onneksi lapseni on elossa, mikään muu ei loppujen lopuksi ole tärkeää. t. ap.

""""Ystävät"""", joista puhut, luottavat sinuun, uskoutuvat sinulle. Jos eivät arvostaisi sinua, niin eivät he kertoisi arkaluontoisia asioitaan sinulle. Olet hiemän kiittämätön, ja paljon ymmärtämätön."""Ystäväsi""" luultavasti pitävät sinua sellaisena, ettet halua puhua murheistasi, jos et aikaisemminkaan ole kuin kuunnellut. Itse taidat lähettää vääränlaisia signaaleja. Avaa suus ja sano heille suoraan! Jos he ovat """"ystäviäsi"""" niin he ymmärtävät pointtisi ja murheesi ja tarpeesi puhua.

Kokemuksesi kuulostaa surulliselta, tulee sellainen olo, niinkuin ystäväsi olisivat käyttäneet sinua "terapeuttina", johon purkaa kaikki paha olo ja omat vaikeudet. Ja sitten kun itsellesi on tullut vaikeuksia elämässä, niin he ovat jättäneet sinut oman onnesi nojaan. Tuo ystäväsi sanoma, että palataan sitten kun olet paremmassa kunnossa, kuulostaa kyllä törkeältä! Ei voi ymmärtää eikä hyväksyä!



Mulla ei tule kyllä mieleen mitään muuta, kuin että kannattaa yrittää löytää itselle OIKEITA YSTÄVIÄ, eli sellaisia, jotka tukevat sinua niin myötä- kuin vastamäissäkin. Ja tuo vertaus kaatopaikkaan on ihan oikein, niin minustakin on monesti tuntunut.



Mutta tsemppiä aloittajalle parempien ystävien löytämiseen, ja elämään yleensäkin! Kyllä se aurinko paistaa vielä "risukasaankin"! :)

että toiset osaavat kuunnella ja toiset eivät. Ja monesti tämmöiset superavautujat eivät ole niitä parhaimpia kuuntelijoija.



Itsellä on ystävinä niitä jotka osaavat kuunntella ja niitä myös jotka eivät. Omissa ongelmissa pitää vaan osata soittaa sille joka osaa kuunnella. Toivottavasti löydät edes yhden ystävistäsi joka haluaa ja osaa kuunnella sinua.



Voimia vaikeuksien keskelle!

etsivät ystävyyssuhteista hoivaa itselleen, ja jos sinä ap olet ollut hoivaava ihminen itse, niin olet vetänyt tällaisia ihmisiä puoleesi. Mieti rehellisesti, ovatko ystävyyssuhteesi olleet tasavertaisia ja vuorovaikutteisia, vai ovatko ne olleet sellaisia, että sinä olet ollut enemmän terapeutin, äidin ja hoivaajan asemassa kuin todellisen ystävän asemassa. Jos näin on, niin nyt on pelkästään hyvä että saat etäisyyttä tuollaisiin ihmisiin ja opit ehkä solmimaan uusia ystävyyssuhteita vähän eri pohjalta.



Tässä elämässä täytyy oppia pitämään puoliaan. Aina on ihmisiä jotka on valmiita puhumaan mutta eivät kuuntelemaan, ja joiden mielestä heidän ongelmansa ovat aina isompia kuin muiden. Nämä ihmiset täytyy pitää erillään omasta elämästä, tai ainakin suhtautua heihin realistisesti eikä odottaa liikoja.



Toivottavasti ap alat voimaan paremmin. Käytkö terapiassa? voisitko siellä ottaa puheeksi myös nämä ihmissuhteet, joihin olet pettynyt ( ja aivan aiheesta!). Voisit saada uutta näkökulmaa sekä omiin toimintamalleihisi ihmissuhteissa, että näihin ns. ystäviisi.

Tarkoitan tällä siis ap:n ns ystäviä, en ap:ta itseään.

Vai onko kukaan huomannut, että joillakin ihmisillä on "ystäviä" eri tarkoitusta varten.

Yhden kanssa pidetään hauskaa ja juoruillaan, toisen kanssa kyläillään perheinä ja sille kolmannelle puretaan huonot fiilikset.

moni nyky ihminen on tosi itsekäs, käyttävät hyväkseen toisia, paasaavat omia asioitaaan tunteja ja eivät edes kysy miten toisella menee......

et tarvitse tuollaisia ihmisiä, anna olla



sano vaan heille ihan suoraan mielipiteesi



törkeitä ovat



löydät varmasti kunnon ystävän



missäpäin asut?

olen kokenut minäkin. Ollut ilmainen terapeutti "ystäville". Kun minä sairastuin masennukseen, kukaan ei ollut kiinnostunut. Sain pussillisen omenoita ja kehoituksen ulkoilemaan, jotta olisin taas oma itseni.



Kun ihmiset ovat saaneet asiansa kuntoon, he ovat häipyneet. Tätä sanoi hyödyntämistäni terapeuttini sanoo ryöstöviljelyksi. Sille on pistettävä stoppi. Ystävyyssuhteiden pitää olla kaksisuuntainen katu.



Ymmärrän sinua sydämeni pohjasta! Olen ollut niin yksin.

Täsmälleen noita sanoja yksi ystäväni on käyttänyt nuhdellessaan minua, kun olen kertonut hänelle, miltä minusta tuntuu.



Tosin meidän suhteessamme minä olen se, jolla on se masennusdiagnoosi.



Nuo ovat kieltämättä järkyttäviä sanoja. Kerropa ystävillesi, että sinusta tuntuu tuolta. Eiköhän sitten kuulijoitakin ehkä löydy, jos ovat oikeita ystäviä.



Minä olen puolestani yrittänyt lopettaa liian valittamisen, vaikka esim. työpaikallani on aikamoinen valituskulttuuri ja siellä joudun usein itse kuuntelemaan kaikenlaista valitusta.



T: eräs oksentelija