Vuosia jatkunut aivosumu. Tuntuu kuin olisin aineissa ja aivot eivät pelaa yhtään..

Unohtelen asioita, en osaa selittää mitään käytännön asiaa, unohtelen nimiä, sanoja ja mistä olin juuri puhumassa. Tuntuu kuin silmäni tulisivat jäljessä ja olisin humalassa/aineissa. Se on sellainen vähän pökkyräinen olo, muttei kuitenkaan pyörrytä tai huimaa. Ympäristön prosessointi on vaikeaa. Niskani ovat narskuneet siitä lähtien, kun tämä olo alkoi. En tiedä onko kuitenkaan liitännäistä olooni. Elohiiriä ympäri kehoa..

Vitamiinin puutokset, kilpirauhassairaudet, uniapnea, keliakia ja muut suolistosairaudet suljettu pois. Aivojen ja kaularangan magneettikuva otettu, jotka olivat puhtaita. Ei ole masennusta, mutta ahdistaa välillä vähän.

Kaikkia maailman lääkkeitä kokeiltu eikä mistään ole ollut apua. Ruokavalio ihan ok tällä hetkellä, vaikka olen aina ollut vähän niukka syömään, urheilen minkä jaksan, unirytmi välillä ollut todella huono, mutta nyt nukun max. 8h joka yö. 

Pienestä asti olen ollut sellainen haaveilija, joka vaipuu omiin ajatuksiinsa. En välttämättä edes ajattele mitään, jähmetyn vaan tuijottamaan yhteen kohtaan, kuitenkin hereillä, jos joku puhuu suoraan minulle. Minulla on myös aina ollut jonkin sortin keskittymisvaikeuksia ja vaikeutta olla läsnä. Ei ole ylivilkkautta. Olen aina ollut aika ujo, vähäpuheinen ja introvertti. Maailman epätodellisuuden kohtauksia kokenut nuorena. Joskus olen todella impulsiivinen, varsinkin hermostuessani. Näistä oireista huolimatta pystyin elämään elämääni ja menemään eteenpäin, mutta sitten yhtäkkiä n. yläkouluikäisenä, toisella luokalla sumupilvi valtasi pääni ja olen ollut siitä asti vuosia täysin lamautettuna..

Uskon itse, että voisi olla dissosiaatiota, tarkemmin sanottuna derealisaatiota ja ehkä ADD oirehdintaa. En kuitenkaan ole varma.. ennen kykenin elämään ihan normaalisti, vaikka dissosioin ja välillä en jaksanut keskittyä. Sitten kävi totaalinen romahdus. Enkä tiedä miksi yhtäkkiä näin kävi. Sille ei ollut mitään spesifiä triggeriä. Elin varmaan elämäni parhaimpia vuosiani siinä vaiheessa. Ahdistus ilmaantui sen jälkeen kun oloni hidastui, ei toisinpäin. CRP käväisi jossakin vaiheessa noin 30:ssä ja vaikka sanoin, että kilpirauhassairaudet on poissuljettu, on minulla tsh vähän korkealla. Oli pari kk sitten 7, nyt olikohan ollut 3-4, mutta tähdätään lääkärin kanssa lukemiin 1-2. Eli jos jotain niin subkliininen hypotyreoosi lyötyy, mutta en usko sen olevan juurisyy ololleni. Lääkitys ei ole tähän mennessä myöskään auttanut mihinkään..