yksinäisyys
Toivottavasti joku siel osais samaistuu, olkoot sitten nykyinen tai entinen elämäntilanne. Oon siis 20v nainen (täytän ens kuus 21) ja mul on ihan karseen tylsä elämä, oon työtön, en opiskele eikä oo ainuttakaan kaveria. Selvennykses etin töitä mut ei oo onnistanut enkä oo viel keksiny mitä haluun opiskella. Kavereita onkyl vuosien aikana ollu paljonki mut täl hetkel niit llöytyy pyöree nolla. Monen kaa käyny vaan tää perus et vaan ajan myötä ajautunu erilleen ku sit taas loput huomannu et suhde ollu tosi ykspuolinen ja heti ku mä lopetin yhteydenpidon nii eipä oo kuulunu mitään. Etenki tällee kesäl on tosi masentavaa katella ku muut käy festareil, mökil, rannal tai mitä tahansa ja mul ei oo ketää kelle ees jutella. Oon kyl siis yrittäny ottaa yhteyttä vanhoihin kavereihin mut joka kerta käy sillee et jutellaan päivän pari ja sit se jää siihen eikä sil toisel selkeesti oo mitää kiinnostusta jatkaa keskusteluu jne :)
En tiiä miks päädyin nyt tänne avautuu mut jos joku tän lukee nii ois kiva kuulla jos muil ollu samanlainen elämäntilanne ja miten siit on selvitty:))
Kommentit (3)
Ite oon kokeillu kaverihaku-sivua ja kyl sielt on jonkinverran juttuseuraa löytynyt mut siihen se onki jääny. Hetken ollaan juteltu mut heti kun ei keksi mitään uutta puheenaihetta nii koko keskustelu jääny siihen.
Kun minä yritin saada vanhoja luokkalaisiani kiinni kaverimielessä yksi heistä esti minut, ja toinen uhkaili rikosilmoituksella kun halusin meidän ystävyyden jatkuvan väkisin (hän oli mulle todella tärkeä ihminen) ja loput ei vastanneet mitään . Soitin lopulta ammattiauttajalle yksinäisyyden äityessä tarpeeksi vakavaksi, mä pyydän: puhukaa vastavuoroisesti sen yksinäisen kanssa jonka kohtaatte te voitte vaikka pelastaa hänen elämänsä lopulta.
Tuttua. Liityin frendie - sovellukseen, jos sitä kautta löytyisi ystävä. Omalta paikkakunnalla näkyy olevan kymmeniä ystävää etsiviä. Kun vain uskaltaisi ottaa yhteyttä. Niin monet pettymykset on ollut ihmisten kanssa.