Vertaistukea kaivataan työhön liittyen
Työskentelen siis mielenterveys- ja päihdepuolella. En nyt viitsi kertoa spesifiä ammattiryhmää tunnistettavuuden vuoksi, mutta sen verran voin sanoa että en ole lääkäri tai hoitaja. Olen tunnollinen luonteeltani ja halu tehdä työni mahdollisimman hyvin on suuri. Olen kuitenkin urani alkutaipaleella ja hyvin usein kamppailen epävarmuuden tunteen ja ns imposter syndrooman kanssa. Vaikea luottaa omaan osaamiseen ja siihen että osaisin toimia oikein eri tilanteissa. Varsinkin kirjaukset ja pidemmät lausunnot ovat yksi maanvaiva ja huomaan usein murehtivani että kirjaan jotain vahingossa väärin/unohdan jotain tärkeää. Alituiseen mietin myös että mikä on tarpeeksi ja mikä riittää. Nämä asiat seuraavat myös välillä kotiin työpäivän jälkeen mikä luonnollisesti vaikuttaa jaksamiseen. Edellä mainittu toki vaikuttaa myös siihen että olen hitaampi työssä mikä osaltaan lisää stressiä.
Jos siis jollain on jotain vinkkejä tai lohduttavia sanoja niin otetaan mielellään vastaan! Toki tämä varmasti helpottaa ajan myötä, mutta tällä hetkellä tuntuu aika uuvuttavalta ajatukselta, että tällaista oloa pitäisi jaksaa useamman vuoden
Kommentit (8)
Teet minkä pystyt, se riittää. Ei kukaan ole täydellinen eikä tarvitsekaan olla. Älä luo itsellesi turhia paineita, teet parhaasi ja se riittää!
Nostan ketjua näin kesälomien jälkeen. Kiitos kannustavista kommenteista, ne tulivat kyllä tarpeeseen! Lomalla sain onneksi rentouduttua mutta näin 4 vko töissä takaisin olleena stressitasot on taas päässeet nousemaan. Toki meillä on nyt työpaikalla (eräs hyvinvointialue) hyvin epävarma tilanne mikä osaltaan lisää tämänhetkistä kuormitusta. Tuntuu että yksi iso haaste on myös se että ylhäältä tulee paine tulostavottelusta ja itse haluaisin käyttää enemmän aikaa kutakin asiakasta kohti näin uran alussa kun ei ole niin hyvää tuntumaa vielä asioihin. Jonkin verran koitan myös itse rajata omaa työtäni (esim. mistä asioista juuri minun on juuri nyt oleellista asiakkaan kanssa keskustella vai voiko tämän tehdä myöhemmin/joku muu). Sitten kun näin teen, jään usein kuitenkin miettimään olisiko minun pitänyt tehdä enemmän Huohh. Joten lisää kommentteja ja keskustelua kaipaan jos vain löytyy palstalta kohtalotovereita.
Ap
Hakeudu työnohjauksellisille käynneille jonnekin. Työterveyspsykologille saattaa saada alkuun 5 aikaa, sitten toiset 5, mikä voi riittääkin. Sitten voi jatkaa yksityisesti siellä tai muualla, jos on tarvetta, mutta ei kuitenkaan Kelan kuntoutuspsykoterapiaa edellyttävän asteista.
Kirjausongelmasta: Tee itsellesi perusrunko, jonka täytät vastaanotoista. Niin oleellinen tulee kirjattua, mutta ei vie aikaa kuin pyörän uudelleen keksiminen joka kerta. Liialliseen yksityiskohtien samaan hukkuminen on ehkä nuoren työntekijän ongelma. Sen näkee kanslioissakin, kun kaikki päätteet ovat täynnä, ja ihmiset hakkaavat kirjauksiaan.
Anteeksi: sumaan hukkuminen piti kirjoittaa
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu työnohjauksellisille käynneille jonnekin. Työterveyspsykologille saattaa saada alkuun 5 aikaa, sitten toiset 5, mikä voi riittääkin. Sitten voi jatkaa yksityisesti siellä tai muualla, jos on tarvetta, mutta ei kuitenkaan Kelan kuntoutuspsykoterapiaa edellyttävän asteista.
Kirjausongelmasta: Tee itsellesi perusrunko, jonka täytät vastaanotoista. Niin oleellinen tulee kirjattua, mutta ei vie aikaa kuin pyörän uudelleen keksiminen joka kerta. Liialliseen yksityiskohtien samaan hukkuminen on ehkä nuoren työntekijän ongelma. Sen näkee kanslioissakin, kun kaikki päätteet ovat täynnä, ja ihmiset hakkaavat kirjauksiaan.
Joo olen itse asiassa menossakin työterveyspsykologille lokakuussa. Käyn myös yksityiswklä psykoterapeutille itsemaksavana (muiden asioiden vuoksi) ja siellä ollaan käyty läpi myös paljon työjuttuja. Kyllästyin vaan sitten maksamaan siitä ite 100€ kerta ja tästä syystä hakeuduin työterveyteen. Luulen että perimmäinen ongelma on mun vaativuus itteä kohtaan ja tunnollisuus..
Oot varmasti tossa kyllä oikeassa. Tietynlainne runko mulla on olemassa mutta se ei ole kovin kattava. Meille tulikin juuri töissä ohje että kirjataan vain olennainen. Tuntuu että näkee kyllä niin eri kirjaamistyylejä eei työntekijöilläkin ihan iästä riippumatta. Toisilla on 2 lausetta ja toisilla kunnon romaani :D
Ap
En jaksanu oikolukea joten pahoittelut kirjoitusvirheistä :D
Nostelen vielä jos tulis keskustelua
Ap
Vuosien myötä helpottaa, kun huomaa, ettei kukaan muukaan tiedä koko ajan, mitä on tekemässä. Turha perfektionismi vaan pois, koska huteja sattuu joka tapauksessa, vaikka olisi kuinka tarkka. Eikä mokailu ole mikään katastrofi, joten turha sitä peljätä. Ihmisiähän tässä ollaan.