Voiko mitenkään saada apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon?
Pystyn käymään paikoissa missä käy vähän ihmisiä ja tuttujen ihmisten kanssa ei ole mitään ongelmaa. En kykene käymään paikoissa missä on paljon ihmisiä koska pelkään että siellä tulee sosiaalisia tilanteita. Minua on kiusattu koulussa ja tämä vaikuttaa yhä minuun vaikka olen kolmekymppinen nykyään, minua kiusattiin myös aikuisiällä esim harrastuksissa. Kiusaajat on olleet aina ne samat ihmiset ja tuntuu nyt siltä että muut ihmiset myös kiusaa ja nauraa minulle.
Saako tähän apua tai lääkkeitä jostain? Auttaako työterveys vai nauraako ne minut pihalle?
Kommentit (28)
Oletko pyytänyt päästä terapiaan? Tai käynyt?
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tai viinan juonti
Alkoholia käytän erittäin harvoin ja humalassa kyllä itsestäni tulee vähän itsevarmempi mutta en viitsi alkaa alkoholistiksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko pyytänyt päästä terapiaan? Tai käynyt?
En ole pyytänyt koska en ole asiasta puhunut kenellekkään. Ystäväpiiri on kadonnut koska en halunnut enää olla heidän kanssaan tekemisissä, tilanne on mennyt huonommaksi kokoajan minulla.
Ap
Mä jäin työkyvyttömyyseläkkeelle osittain tuon tuon takia. Lääkkeet ja terapia ei auttanut. Terapia pahensi vaan tilannettani. Toisilla terapia auttaa. Sitä kannattaa ainakin kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko pyytänyt päästä terapiaan? Tai käynyt?
En ole pyytänyt koska en ole asiasta puhunut kenellekkään. Ystäväpiiri on kadonnut koska en halunnut enää olla heidän kanssaan tekemisissä, tilanne on mennyt huonommaksi kokoajan minulla.
Ap
No olisiko tuo ensimmäinen askel parempaan oloon, jos sinulla on varaa käydä omakustanteisesti terapeutilla tai lyhytterapiassa vaikka yhden kerran? Voit valita netistä ihmisen, joka näyttää siltä että uskaltaisit kertoa hänelle asian. Ja miettiä sitten siellä tai sen jälkeen itse, että miten eteenpäin?
Tuohon voi saada terapian ja lääkkeet avuksi. Lääkkeistä esim fyysisiin oireisiin lääke sekä ahdistus lääke. Aika paljon vaatii myös itseltä että altistaa itseään ja tekee sen eteen töitä että homma helpottuisi. Eli nuokaan ei yksin ilman sitä auta. Mutta helpottaa niin kantsii mennä omaan työterveyteen. Kukaan ei varmasti naura sinulle. Hyvä että olet päättänyt hakea apua. Jaksamista!
Yleislääkärikin voi määrätä lääkkeitä ongelmaasi.
Mene mielenterveystalon sivuille. Siellä on omahoito ohjelma sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Rohkeasti vaan harjoituksia tekemään! Siedätys auttaa!
Vierailija kirjoitti:
Olet surkea ihminen, ei sinua aiheetta kiusata.
Lätty kii tai laitan nokkosen sulle housuihin
Vierailija kirjoitti:
Mene mielenterveystalon sivuille. Siellä on omahoito ohjelma sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Rohkeasti vaan harjoituksia tekemään! Siedätys auttaa!
Ei se siedätys aina auta. Hyvähän sitä on kuitenkin kokeilla.
Sinun pitää koko ajan harjoitella noita tilanteita eikä pistää päätä puskaan. Minäkin olen ollut ujo, mutta olen hankkinut mm esiintymiskoulutusta.
Kukaan ei edes ole niin kiinnostava, että koko ajan seuraisi toisen käyttäytymistä. Onko liikaa itserakkautta koko sosiaalisten tilanteiden pelko. Kaunis nimi ujoudelle?
Ei sitä voi tietää mikä auttaa ennen kuin kokeilee. Mielenterveystalon omahoito-ohjelma matalan kynnyksen paikka. Ei tuosta ole oikein muuta tulos, kuin altistus. Ehkä lääkkeet, mutta itse koettasin ensin ilman lääkkeitä. Ei minusta koskaan supersosiaalista tullut, mutta pärjään hyvin töissä. Vapaa-ajalla en oikein jaksa muita, kun miestäni.
Toi on kyllä aika paha ongelma. Ite jouduin lopettamaan ammattikorkeakouluopiskelut esiintymispelon takia. Luokan edessä esiintyminen oli ihan liikaa. Stressasin jo viikon etukäteen noita tilanteita. Yöunetkin jäi lyhyiksi.
Ihmispelkoa. Ole ihmisten kanssa enemmän. Kehitä itseäsi, että ei tarvitse hävetä itseään. Onko se sitä häpeää? Vai mitä?
Mene johonkin harrastuspiiriin. Tutustut ihmisiin, ilman pakkotutustumisrituaaleja.
Mulla ei ole ollut ongelmia lapsena koulussa tai koulukiusaamista, mutta aikuisiällä on ollut sosiaalisista tilanteista ahdistumista paljonkin. Korona-ajan eristäytyminen pahensi asiaa. Jotenkin korona-ajan jälkeen ei enää tuntunut, että osaisi olla ihmisten kanssa. Valmistuin ja olen ollut kolme vuotta nyt töissä ja alku oli vaikein, mutta noin puolessa vuodessa/vuodessa alkoi vähän helpottamaan. Ahdistus ja luonnottomuus ei ole kuitenkaan poissa. Ihmettelen miksi olen niin erilainen nyt kuin lapsena/teininä tämän asian kanssa! Äitini on melko erakko ja mitä vanhemmaksi se on tullut, sitä pahempaa se sillä on. Pelkään että tämä on geneettistä :D voiko olla? Tsemppiä ap. Ehkä terapia auttaisi meitä...
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla paniikkihäiriö myös?
Ei ole.
Ap
Apua.. olen pahoillani. Vähän sulla on pahat traumat ja toi vaikuttaa suhun paljon.
Tai siis esim. mua alkoi vuosi sitten kiusaamaan töissä lähiesimieheni, tämä vain motivoi minua tekemään töissäni enää pakollisen minimin ja käymässä kantelemassa hänestä työterveyteen. Ja sitten hain opiskelemaan että pääsen typerästä työstäni eteenpäin ja parempiin hommiin. Mutta se ei silleen aiheuta muita negatiivisia juttuja tai mitään sos. tilanteiden pelkoja tai huonoa itsetuntoa. Hetkellisesti se aiheutti töissä semmosta ettei ollut oikeen siellä töissä itsetuntoa, mutta nyt se vaan tekee sen ettei kiinnosta enää paskaakaan. Ja kun hän oikein hiillosti minua, sanoin että minua ei kiinnosta enää vähääkään olla täällä töissä mutta määräaikainen sopimukseni päättyy kohta, että maksetaanko lomarahat vai pidänkö ensi vuoden lomat 🤣
Olin hetken paskana että apua mitä teen syksyllä millä maksan vuokran mutta viikon sisällä tuli tieto että pääsen AMK-kouluun ja hän voi jatkaa hikipajallaan alaistensa kiusaamista, en ole ensimmäinen ketä hän on kiusannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla paniikkihäiriö myös?
Ei ole.
Ap
No sitten sulla voi olla vielä toivoa tuon sos.fobian suhteen.
Lääkitys tai viinan juonti