Oletko joskus joutunut hyväksymään, että joku ei ole myöntänyt aitoja tunteitaan sua kohtaan?

Mä lähtökohtaisesti ajattelen, että ne tunteet joista ei kerrota on aika pitkälti illuusiota. Jos ne nyt oikeasti olisi niin suunnattoman suuria, niin olisihan ne paljastuneet.

Ei välttämättä aina. Joskus voi olla, että kuulee toista kautta mikä totuus oli. Mulle kävi näin. Ap 

Nyt on vaikeaa tekstiä. En pysty hahmottamaan mistä oikein on kyse. Sun tunteet / tunne - jonkun muun tunteet / tunne? Jotakin mennyt jotenkin pieleen? Alkoholin osuus? Jotakin olisi toivotto - mutta ei pystytty?

Selitä tarkemmin niin katsotaan olisko jotain sanottavaakin tähän sun avaukseen. 

No kuulin erään miehen kaverilta, että mies oli muhun tosi ihastunut muutama vuosi sitten.

Ei ikinä tehnyt aloitetta tai myöntänyt asiaa, koska olimme vähän hankalassa tilanteessa. Työkavereita. Mutta oli mulle jollain tavalla ilmeistä koko ajan ja asialle ei tehty mitään. Ap

Arvelin, että voisi olla. Olin itsekin. Mutta ei sitä voinut ottaa puheeksi tietenkään. Niin oli itselleni hyvä asia kuulla, että ihastus oli olemassa, enkä kuvitellut sitä. Ap

Mitä ovat aidot tunteet?

On, kaikesta pääsee ylitse, siitäkin valheesta

No onhan sitten jäänyt nekin vihapostit jääneet itsetuntoa murentamasta.

Vierailija kirjoitti:

Mä lähtökohtaisesti ajattelen, että ne tunteet joista ei kerrota on aika pitkälti illuusiota. Jos ne nyt oikeasti olisi niin suunnattoman suuria, niin olisihan ne paljastuneet.

Olen aika lailla samaa mieltä tästä. Minä ja yksi mies oltiin tahoillamme toisiimme ihastuneita teini-ikäisinä, mutta koska kumpikaan ei uskaltanut lähestyä, se jäi siihen. Aikuisina kohdattiin uudelleen ihan sattumalta, hän vaikutti kiinnostuneelta, mutta kun tein omat tunteeni selviksi, ei se taaskaan johtanut mihinkään. En tiedä mitä tuossa sitten tapahtui - ajatteliko tuo tyyppi, että parempi pitää ne nuoruuden muistot nuoruuden muistoina? Oikeastaan ihan sama, mitä siinä "oikeasti" oli takana, koska lopputulema oli, ettei se johtanut yhtään mihinkään.

Ap, kannattaa unohtaa tuollaisilla asioilla spekulointi. Olen 99,9999% varma, ettei se toinenkaan tahollaan mieti, että voi vitsi, miksi en silloin joskus kertonut tunteistani. (Tämä minun esimerkkini tyyppi on jo naimisissakin ihan toisenlaisen naisen kanssa, siis ihan minun vastakohtani. Vaikea edes ymmärtää, miksi hän minuun oli ylipäätään koskaan ihastunut.)

Vierailija kirjoitti:

No onhan sitten jäänyt nekin vihapostit jääneet itsetuntoa murentamasta.

Sori lauseen huono kieliasu, ei tullut oikoluetuksi. Asia kuitenkin tuli kai selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä aina. Joskus voi olla, että kuulee toista kautta mikä totuus oli. Mulle kävi näin. Ap 

Meinasin, ettei ne tunteet sitten kuitenkaan olleet niin vahvoja, että olisivat pakottaneet itsensä ulos. Ihastuksia tulee ja menee. Sitten joskus elämässä tulee vastaan tunteita, joista ei vaan pääse ohi, jotka tulvii yli kuin luonnonvoima. Minusta ei kannata tyytyä vähempään. Ei siis myöskään niihin ihastuksiin, jotka jää sanomatta.

Mulla samanlainen tilanne. Pari kolme vuotta sitten töissä tavattiin ja ihastuttiin. Kaikki klikkas. Mä vaan tunsin että tunne oli molemminpuolinen ja kyllähän siinä jotain asioitakin oli sitä havaintoa tukemassa. Mutta molemmat silloin varattuja joten emme tehneet asialle mitään. En ole unohtanut häntä vieläkään. Salaa toivon että hänenkin suhde olisi loppunut (tai loppuisi) ja hän ottaisi muhun yhteyttä. Se onnistuisi kyllä. Mutta kumpikaan meistä ei ole ns. sikamainen tyyppi eli mitään kolmiodraamoja ei tule syntymään. Mutta kyllä, musta tuntuu että en pääse ikinä asiasta yli jos en saa vielä joskus käydä keskustelua jossa sanotaan niinkuin asia oli. Että kyllä sillä on merkitystä. Ainakin minulle. Jotkut ihmiset vain tuntuu menevän enemmän ihon alle. Ja ninenomaan tunnetasolla, mistään nuoruuden kiimasta tässä ei ole kyse. 

Moni mies omaa välttelevän kiintymysmallin eikä kykene käsittelemään tunteita ja ilmaista niitä.